Vanhemman voimat lopussa

Yhäkin yhteiskunnassamme on hieman tabu kuinka rankkaa vanhemmuus voi olla. Toisaalta tämä on myös merkki siitä, että haluamme lapsillemme parasta ja olemme aktiivisesti huolissamme omasta osaamisestamme elämämme tärkeimmän projektin edessä. Netti tulvii yli tietoa ja neuvoja lasten kasvatukseen. Ähky ja ahdistus lisääntyvät. Mutta samassa usein unohtuu, että lapsi ja lapsuus ei ole projekti. Kasvatuksesta sellaisen voi itselleen tehdä ja jossain määrin se myös helpottaa vanhemmuuden suorituspaineita. Mutta tärkeintä ei saisi unohtaa ja se on luonnollinen kiintymys ja sisäsyntyinen rakkaus omaa lastaan kohtaan. Unohdamme usein täydellisyyden tavoittelussa pysähtyä kuulemaan mikä meistä tuntuu hyvältä. Onko se todella se aamukuuden vauvauintiryhmä, vai ajatus siitä, että olen nyt hyvä vanhempi ja annan kokemuksia ja elämyksiä ja taitoa ja yhdessäoloa? Sekä vauva että äiti saattavat itse asiassa nauttia koko aamuna eniten saunahetkestä kun ollaan lähekkäin lämpimässä. Sen olisi voinut toteuttaa kotonakin peittojen mutkassa.

Odotukset ja oletukset ajavat meistä yli. Varsinkin sanomattomat ja luullut sellaiset. Ne, jotka asetamme lopulta vain itse itsellemme. Minkä tahansa aikakauden lapsi on riittävän onnellinen saadessaan vanhemman lempeän katseen, hellät sanat ja lämpimän syleilyn. Tämän päälle voidaan rakentaa ihan mitä tahansa, mutta tätä ilman kaikki on hankalampaa.

Perfektionistinen ja jatkuvasta syyllisyydestä rakentunut kasvatusihanteemme on myös herkkä kieltäytymään avusta. Ei ehkä vain siksi, että ei halua näyttää heikolta ja osaamattomalta, mutta myös siksi, että emme luota kummeja tai naapureita tai isovanhempia kasvatuskumppaneiksemme. Kuitenkin olisi merkittävää muistaa, että jokapäiväinen burn-out vanhempi ei kykene tarjoamaan lapselle sen ansaitsemaa kiintymyssuhdetta. Tarpeellinen lepo sekä henkisesti että fyysisesti, ja asioiden aktiivinen selvittäminen esimerkiksi perheneuvolan avulla mahdollistavat valon vanhemmuuden tunnelin päässä.

Vanhemman muistilista

Lopeta täydellisyydentavoittelu!

Älä ole liian ankara itsellesi, äläkä yritä toteuttaa kaikkia haaveitasi lapsen osalta saman tien. Edetkää yhdessä pienin askelin rinta rinnan.

Aikamatka menneeseen!

Muistele omaa lapsuuttasi ja pohdi mitkä olivat miellyttävimmät asiat ja tunteet, mitkä surullisimmat. Pohdi mistä ne johtuvat, mitä tilanteessa sait ja koit. Mieti miten saisit lapsellesi niitä tunteita ilman, että se vaatii suuria ponnisteluja.

Sinä riität!

Älä jää yksin, äläkä häpeä. Useat äidit ihmettelevät omaa touhukkuuttaan, reippauttaan ja jaksamistaan jälkikäteen ja toivovat, että olisivat ottaneet enemmän löysin rantein. Lapsuus ei ole suorittamista ja mikä tahansa taito opitaan kyllä myöhemmässäkin iässä. Tunteet sisäistetään paljon nopeammin. Keskity rakastamaan. Se riittää lähtökohdaksi kaikelle.