Vanhempi huutaa lapsille

''Olen epätoivoisen väsynyt äiti. Miten ihmeessä saan hillittyä oman raivoni lasten kanssa? Jos olen kiireinen tai väsynyt, en tunnista itsekään omaa käytöstä ja jota kadun aina myöhemmin. Lapset ovat jo tottuneet huutamiseeni, mutta tiedän, että on minun syyni, että kiukkuinen ilmapiiri tarttuu myös heihin.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Turhautuminen 5.2/7
Aktiivisuuden säätely 6/7
Mielleyhtymien syntyminen 5.2/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Temperamenttikyselyn tulosten mukaan aikuinen on keskimääräistä herkempi turhautumaan. Toisaalta hänellä on myös kykyä omien reaktioiden ehkäisemiseen ja käyttäytymisen tahdonalaiseen hallintaan. Henkilö on ulospäin suuntautunut ja hänen vahvoja temperamenttipiirteitään ovat seurallisuus ja positiivinen mieliala.

Hän on sinnikäs myös tilanteissa, joissa toimiminen tuntuu hänestä epämieluisalta ja tekeminen on sellaista, mitä hän mieluummin välttelisi. Uskon, että hänen sinnikkyydestään on paljon apua, kun hän opettelee äänen korottamisen tilalle uusia tapoja käsitellä omaa kiukkuaan. Henkilöllä on myös korkeat pisteet mielleyhtymien syntymisessä, joka voi merkitä, että vanhempi kokee suuria tunteita oletuksista faktojen sijaan, jolloin tunnekaappaus ottaa helpommin vallan.

Kuvailet, että lapset eivät suuttumuksestasi tunnu hätkähtävän, mutta kuitenkin jossain vaiheessa huomaat, että tunne on tarttunut aja aiheuttaa kiukkua myös lapsissa. Aikuisen hallitsematon suuttumus aiheuttaa lapsessa epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita, joka heijastuu hänen käyttäytymiseensä. Tunteet todellakin tarttuvat. Tämä koskee niin myönteisiksi kuin kielteisiksi koettuja tunteita.

Kiukku on varmasti kaikille vanhemmille tuttu tunne. Kiire ja väsymys laukaisevat kiukustuneessa aikuisessa käytäntöön vakiintuneen reagointitavan, joka tällä aikuisella on äänen korottamisen. Hän tietää itsekin ettei tämä tapa ole kovin tehokas kiukkua herättäneen asian korjaamiseen vaan se tehottomuutensa lisäksi tartuttaa kiukkuisuutta myös muihin läsnäolijoihin. Ääntään korottamalla aikuinen antaa negatiivisille tunteillen, kuten kiukulleen vallan hallita tilannetta sen sijaan, että ottaisi kiukun hallintaan.

Suuttumuksessa ei sinällään ole mitään väärää. Omat tunteet saa näyttää, mutta ei hallitsemattomalla tavalla. Kasvatustilanteissa aikuisen pitäisi pystyä toimimaan aikuisen tavoin, ei vajota lapsen tunteidensäätelylle tyypilliseen hallitsemattomaan tilaan, jossa tulee ärjyttyä ja menetettyä tunteen ja tilanteen hallinta.

Äänen voimakkuuden vaihteleminen voi joskus vahvistaa viestin perille menoa. Lapsille ei tarvitse aina puhua “hillityn pehmeästi” vaan puheessa saa olla vaihtelevuutta, määrätietoisuutta ja selkeyttä. Sen sijaan äänen korottaminen, silloin kun sillä tarkoitetaan huutamista tai rähjäämistä, ei ole varsinkaan jatkuvasti käytettynä tehokas tai suositeltava keino. Herkimmät lapset stressaantuvat ja osa oppii, että aikuisen pyyntöjä ja ohjeita kuunnellaan vasta sitten, kun aikuinen huutaa - jos silloinkaan.

Aikuisen kannattaa miettiä, mikä häntä ärsyttää. Onko todellinen kiukun syy lapsissa vai onko kiukulla muu aiheuttaja, kuten kysyjän mainitsemat kiire ja väsymys, joku päivän tapahtuma tai muut huolet? Aikuinen voi kertoa lapsille tunteistaan ja sanoa mistä kiukkuisuus johtuu, ottaen kuitenkin huomioon lasten ymmärrys- ja kehitystason. Tunteistaan kertoessaan aikuinen antaa lapsille tiedon siitä, että aikuisillakin on monenlaisia tunteita ja niiden kanssa voi tulla toimeen. Tämä toimii myös lapsille mallina tunteiden tunnistamisesta ja tunneilmaisusta. Eräs tunneilmaisun “perussääntö” on, että ihmisellä on oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita, mutta tunteiden vallassa ei saa toimia miten tahansa.

Omia tunteidenhallinnan taitoja voi pohtia myös oman kasvuympäristönsä vuorovaikutusmalleista käsin. Miten negatiivisia tunteita käsiteltiin omassa lapsuudenkodissa. Monet toimintamallit saattavat aivan huomaamatta periytyä sukupolvelta toiselle. Itseensä kannatta myös yrittää suhtautua myötätuntoisesti ja ymmärtävästi. Oman toiminnan miettiminen ja tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa tunteiden hallintaa.

Kun lapsen toiminta ärsyttää, voit miettiä mikä itseäsi ohjaisi parhaiten, jos olisit lapsesi asemassa. Miten toivoisit aikuisen toimivan kyseisessä tilanteessa? Tarvitsisitko ymmärtämystä, anteeksiantoa, lohdutusta, neuvoa, ohjaavaa otetta, syyttelyä tai rangaistusta? Äänen korottamisen sijaan voit mennä lapsen lähelle ja ottaa häneen kontaktia joko katseella tai koskettamalla. Kerro asiasi hänelle rauhallisesti puheen painopisteen ollessa siinä, miten toivot hänen toimivan. Varmista, että lapsi on ymmärtänyt viestisi oikein.

Hallitumman suuttumuksen tunteenilmaisun hyvänä puolena on se, että samalla aikuinen voi osoittaa lapselle mallia, miten toimia tilanteessa, jossa kiukuttaa. Tämä positiivinen seuraus tietysti vain silloin jos aikuinen onnistuu säätelemään kiukuntunteensa ja rauhoittamaan mielensä tilanteessa. Toisaalta jos tuntuu, ettei pysty usein hillitsemään itseään vaan räjähtää ja menettää kontrolli tunteen tilanteessa, lapset oppivat tekemään samoin.
Monissa päiväkodeissa käytetään erilaisia tunnemittareita, joiden avulla lapset voivat kertoa millainen mieliala heillä on. Yleisimmin käytettyjä ovat hymynaamat, joissa asteikko vaihtelee kahdesta kuuteen ilmeeseen. Tällaisen tunnemittarin voi tehdä myös kotikäyttöön. Sekä lapset että aikuiset voivat mittarin avulla kertoa millainen tunnetila heillä on ja mistä se johtuu. Pahan mielen karkoitukseen voidaan miettiä keinoja yhdessä lasten kanssa.

Aikuinen voi tarkkailla omaa edistymistään kiukun hallinnassa kahden viikon ajan. Tämä tapahtuisi siten, että hän merkitsee päivittäin kirjallisesti muistiin mitä hän teki sen sijaan, että olisi korottanut ääntään. Keskeistä itsetarkkailussa ei ole kiukustumisen välttäminen eikä äänenkorotusten laskeminen vaan omien äänen korottamista hyväksyttävämpien ja tehokkaampien toimintatapojen löytäminen ja vahvistuminen. Kahden viikon itsetarkkailun tuloksena aikuisella on todennäköisesti tiedossaan ainakin muutama hänelle sopiva kiukunhallintakeino.

Jos tuntuu etteivät omat voimavarat riitä eikä kykene hallitsemaan suuttumustaan, kannattaa pyytää tilanteeseen ajoissa apua läheisiltä tai esim. neuvolasta.