Ryhmään ja rutiineihin sopeutumisen haasteita

''Ongelmamme on lapsen sosiaaliset tilanteet. Hän ei osaa hallita kiukkuaan kotoa tai päiväkodista lähtiessä. Kaikenlaiset keskeytykset uuden toiminnan aloittamiseksi ovat vaikeita. Hän ei osaa myöskään lukea päiväkotikavereiden sosiaalisia viestejä, vaan menee ”liian iholle”, josta aiheutuu väärinkäsityksiä.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Lähestyminen 4.7/7
Surumielisyys 5.7/7
Matalan intensiteetin mielihyvä 6.6/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Aistiherkkyys 6/7
Seurallisuus 6.4/7
Voimakas mielihyvä 3.7/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Aloitit esimerkkisi/kysymyksesi maininnalla, että lapsellasi on haasteita sosiaalisissa tilanteissa. Tunnistat lapsesi herkkyyden havaita ympäristön ärsykkeitä ja muutoksia sekä herkkyyden uusille asioille. Kun herkkänä, lapsesi tuntevana äitinä tunnistat ja huomioit nämä seikat ,löydät varmasti keinoja kannatella ja auttaa lastasi haasteissa. Lapsellasi on näiden haasteiden lisäksi vahvuuksia, joilla on suuri merkitys. Hän on hyväntuulinen, kokee mielihyvää kun ärsykkeet ovat sopivia. Hän nauttii hoivasta ja osoittaa olevansa tyytyväinen. Jos mainitsemasi haasteet eivät helpotu vaikka keskustelette, jaatte havaintoja ja keinoja tilanteen helpottamiseksi päivähoidon kasvattajien kanssa, kannattaa huolesta mainita seuraavalla neuvolakäynnillä.

Temperamenttikuvauksen perusteella lapsen innostuneisuus kohti häntä itseään houkuttavia asioita on on keskimääräistä voimakkaampaa (Tulos 4,7/7). Ehkä hän kokee voimakasta mielihyvää toisten lähellä olemisesta, mutta ei vielä osaa arvioida missä tilanteissa voi mennä toista lähelle - ja kuinka lähelle - eikä myöskään tunnista miltä lähelle tulo toisesta henkilöstä tuntuu.

Vaikuttaa siltä, että lapsen mieliala laskee epämukavissa tilanteissa ja pettymysten sattuessa keskimääräistä enemmän (Tulos 5,7/7). Toisaalta myös mielihyvä syttyy pienistä ärsykkeistä (Tulos 6,6/7) ja hän on tyytyväinen saadassaan hoivaa (Tulos 6,7/7).

Vanhemman temperamenttikuvauksesta nousivat vahvoina piirteinä esiin aistiherkkyys (6,0/7) ja seurallisuus (6,4/7). Vanhempi ei kuitenkaan kokenut uusia ja tavallisuudesta poikkeavia ärsykkeitä oman hyvän olonsa takia erityisen tärkeinä (Tulos 3,7/7).

Vanhemman temperamentissa kiinnitti huomiota se, että hänelle saattaa tulla keskimääräistä vahvempi epämukavuuden tunne (Tulos 5,3/7), jos vaatteet eivät ole ojennuksessa päällä. Hän ei ehkä myöskään siedä tiettyjä ääniä, valoja, tuoksuja tai kosketusta. Näillä temperamenttipiirteillä voisi olla jotakin yhteyttä siihen, että vanhempi osaa eläytyä muiden kokemukseen, kun hänen lapsensa menee liian lähelle toista.

Todennäköisesti lapsi on kiinnostunut toisista lapsista tai siitä mitä muut tekevät. Häneltä puuttuu vielä “sosiaalista hahmotuskykyä eikä hän ymmärrä, kuinka lähelle on sopivaa mennä. Arvelen, että hän lähestyy toisia lapsia täysin hyvissä aikeissa, mutta kaikki muut lapset eivät koe sitä niin.
Joillekin lapsille sopivan etäisyyden löytäminen onnistuu helposti, toisille se on vaikeampaa. Tullaan joko liian lähelle tai vetäydytään turhan kauaksi.

Siirtymätilanteissa lapsella ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä mitä seuraa, jos hän laittaa siirtymätilanteessa jarrut päälle tai häiritsee muita siirtymätilanteessa samanaikaisesti olevia. Hänellä ei ole samanlaista ajan tajua kuin aikuisilla. Lapsella on saattanut jäädä joku mieleinen tekeminen kesken tai sitten hän ei jostain syystä ole motivoitunut siihen mitä siirtymätilanteen jälkeen tapahtuu. Myös itse siirtymätilanne voidaan kokea epämiellyttävänä tai tylsänä.

Joillakin lapsilla siirtymätilanteista on tullut eräänlaisia pelejä, jossa lapset tietoisesti tekevät tilanteen hankalaksi: juostaan karkuun tai piiloudutaan, painitaan kaverin kanssa, heittäydytään täysin veteliksi, kinataan aikuisen kanssa siirtymisen tarpeellisuudesta tai esimerkiksi tarjotuista vaatteista tai tarjolla olevasta ruoasta, jne.

Kysymyksessä mainitaan yhtenä sosiaalisten tilanteiden haasteena se, että lapsi menee helposti liian lähelle toista. Muita päiväkodin sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä haasteita ei ole sen tarkemmin kuvattu, joten vastaan tässä lähinnä kysymykseen liian lähelle menemisestä.

Vanhempaa ja mahdollisesti myös päiväkotiryhmän henkilöstöä liian lähelle meneminen mietityttänee, koska kaikki lapset eivät pidä siitä, että tullaan heidän “reviirilleen”. Liian lähelle tuleva lapsi saatetaan kokea ahdistavana, uhkaavana, häiritsevänä tai kiusaa tekevänä, jolloin lasten välille syntyy helposti riitaa. Aikuisten pyrkimyksenä jokaisen lapsen työskentely- ja leikkirauhan turvaaminen. Aikuiset pyrkivät ennakoimaan mahdollisia riitatilanteita ja estämään riitojen puhkeamista.

Aikuisille siirtymätilanteet ovat haastavia, koska ne ovat pakollisia välivaiheita toiminnasta toiseen. Siirtymätilanteisiin ei yleensä voi käyttää aikaa kuinka paljon tahansa, joten kiire ajaa käyttämään niitä keinoja, joiden avulla siirtymätilanne todennäköisimmin saadaan sujumaan. Jos lapsi jarruttelee tai vastustelee siirtymätilanteissa, se vaikuttaa heti aikuisen toimintaan. Aikuinen yrittää pitää huolta siitä, että aikataulut pitävät ja tärkeät asiat saadaan toteutettua. Vanhemmat käyttävät paljon aikaa sekä siirtymätilanteita tehostavien keinojen miettimiseen että erilaisten keinojen kokeiluun / käyttöön, sillä jatkuvat ottelut lapsen kanssa siirtymätilanteissa kyllästyttävät.

Esimerkistäsi ei ilmene, minkä ikäinen lapsesi on. Pohdintasi varmasti koskettaa monia vanhempia kuin myös päivähoidon/ varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Kun lapsi aloittaa päivähoidon/ varhaiskasvatuksen voi olla hämmentävää joutua isoon ryhmään, olemaan ryhmän jäsen ja jakamaan vastuukasvattajat monen muun lapsen kanssa.

Ryhmässä vallitsee ryhmädynamiikan säännöt. Päiväkodissa toiminta tapahtuu pääsääntöisesti ryhmissä joko isoissa tai pienissä ryhmissä. Toimintaa suunniteltaessa pyritään huomioimaan ja kohtaamaan jokainen lapsi yksilöllisesti omine piirteineen, tarpeineen ja toiveineen. Ryhmiä muodostettaessa pyritään toivon mukaan havainnoimaan lapsia, huomioimaan toveruussuhteet ja mm.ikäjakaumat. Pyrkimyksenä on myös muodostaa yksilöitä tukevia vertaisryhmiä.

Sosiaalisia tilanteita päiväkotipäivässä on lukuisia. Mahdollisuudet olla rauhassa puuhastella yksin tai leikkiä kahdestaan kaverin kanssa, voivat olla harvassa. Niitä toivon mukaan pyritään järjestämään, jos havaitaan, että lapsi hakeutuu toisinaan omiin leikkeihinsä tai jos kaverukset etsivät mahdollisuutta leikkiä välillä kahdestaan.

Sosiaaliset taidot opitaan. Monet taidot opitaan tai ne vahvistuvat mallioppimisen keinoin. Kun lapset näkevät kuinka aikuiset toimivat, he alkavat omassa toiminnassaan jäljitellä samoja toimintatapoja. Mallioppimisen ohella tarvitaan varsinaista opettamista. Suurin osa opettamisesta tapahtuu todellisissa arkipäivän tilanteissa:

Liian lähelle menevälle lapselle voi sanoa: “Huomaatko, että olet nyt niin lähellä kaveria ettei hän mahdu toimimaan!” “Muistathan, että annat kaverille tilaa?” “Nyt olet liian lähellä toista. Tulepa kauemmas!”

Sinnikkäälle liian lähelle menevälle lapselle voi opettaa jonkun keinon, millä hän voi tarkistaa ettei mene liian lähelle toista. Se voi olla suoraksi ojennetun käden mitta, kun ollaan vastakkain tai peräkkäin, vierekkäin istuessa väli voi olla lyhyempi. Kun toisella on joku leikki kesken, esimerkiksi rakentelu-, auto- tai nukkeleikki lattialla, toiselta voi kysyä saako tulla leikkiin mukaan katsoa ettei mene toisen leikkialueelle.

Monessa päivittäisessä tilanteessa kuvakorteista on hyötyä. Lasta varten voisi tehdä kuvakortin, joka muistuttaa riittävän välimatkan pitämisestä. Kuvassa voisi olla piirrettyä kaksi lasta vierekkäin ja vastakkain sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Heidän välillään on nuoli kummastakin lapsesta toiseen. Jos lapsella on tapana mennä aivan kiinni toiseen lapseen, hänelle voisi valmistaa “Liian lähelle meneminen kielletty”- kortin jossa on kaksi lasta kiinni toisissaan, esim. päät yhdessä. Kuvan yli piirretään punainen ruksi kulmasta kulmaan kiellon merkiksi.

Jos lähelle menossa on kysymys ihan kiinni käymisestä esimerkiksi halaamistarkoituksessa, lapselle voi puhua halaamisesta: “Halaaminen on ihan hyvä ja ystävällinen tapa.” Häntä tulee kuitenkin muistuttaa, että kaikki eivät pidä siitä, että tullaan yllättäen ja ilman lupaa halaamaan. Lasta neuvotaan kysymään vaikka näin: “Halataanko?” tai “Saanko halata?” Lapsen tulee myös kuunnella mahdollisen halattavan vastaus ja sitä on noudatettava.

Siirtymätilanteiden haasteisiin eri lapsille sopivat erilaiset keinot. Keinoja ja niiden versioita on vanhempien käytössä vaikka kuinka paljon. Keinoja voi yhdistellä ja niitä voi vaihdella. Usein keino, joka on “aina toiminut” ei enää toimikaan, joten keinoa tarvitsee ehkä vaihtaa välillä.

Siirtymätilanteiksi ajattelen mm. pukeutumis- ja riisuutumistilanteet, wc:ssä käynnin ja käsienpesun, ruokailemaan tulon, kylvyssä käynnin, päivälevolle- tai nukkumaan menon.

Keinoja:

•huolehdi, että lapsi saa riittävästi aikaa edellisen toimintansa lopettamiseen

•motivoi lasta siirtymätilanteeseen siten, että kerrot mitä mukavaa lapsella on odotettavissa siirtymätilanteen jälkeen

•anna selkeä ennakkoilmoitus tulevasta siirtymätilanteesta paitsi sanallisesti, myös tehostamalla sanallista ilmoitusta kulkusen kilinällä tai muulla äänimerkillä, väläyttämällä valomerkkiä tms.

•toimi siirtymätilanteessa kannustavasti, nykyistä tai jotain aiempaa onnistumista / hyvää suoritusta muistellen.

•auta lasta muistamaan, mitä siirtymätilanteessa tulee tehdä. Muistuttajina voivat olla kuvakortit siirtymätilanteen eri vaiheista.

•pukeutumista voi helpottaa kuvasarja puettavista vaatteista. Niitä lapsi saa joko siirtää “Puettu”- riviin sitä mukaa kuin kyseinen vaate on päällä tai hän voi pukea paperinukkea sitä mukaa kuin tulee uuden vaatekappaleen pukemisen vuoro. Lapsi voi itse keksiä paperinukelle nimen

•joskus lapsen toimimista siirtymätilanteessa tehostaa se, kun hänelle kerrotaan esimerkiksi seuraavasta lasta kiinnostavasta toiminnasta, jonka aika vähenee siirtymätilanteeseen käytettyjen minuuttien mukaan. Asiaa voisi havainnollistaa esimerkiksi kelloa seuraamalla tai siten, että aikuinen kirjoittelee “Paljonko vielä aikaa”- numeroita näkyville.

Esimerkissäsi tuot esille lapsesi haasteen sosiaalisissa tilanteita. Kenties siiheen liittyy ympäristöstä aiheutuvaa hämmennystä, kuormittumista? Moninaiset aistiärsykkeet saattavat kuormittaa päiväkotiarjessa. Usein ollaan liikkeessä, siirrytään tai joku liikkuu, ääniltä ei voi välttyä ryhmässä toimiessa, valot ja varjot muodostavat oman “visuaalisen näytelmänsä” muiden näkyvillä olevien virikkeiden, taideteosten ja aikaansaannosten kanssa. Tuoksut, hajut ja maut viestittävät päivärytmin etenemistä, kenties kohta on yhteisen ruokailun aika.

Jollekin saattaa olla työlästä “ lukea”, seurata mm. leikkitilanteita ja leikkijöiden aikeita. Tämä vaikeuttaa leikkiin liittymistä ja osallistumista. Halu yhteisleikkiin on suuri mutta leikin hahmottaminen, ymmärtäminen ja siihen liittyminen ei välttämättä ole helppoa.

Leikkijöiden ilmeiden, eleiden ja tarkoitusten ymmärtämisen sekä asettuminen toisen asemaan voivat olla seikkoja, joita vielä opetellaan. Toisinaan lapsi hakee varmuutta ja vahvistusta omille aistihavainnoilleen mm. menemällä ikään kuin ” toisen iholle”, “reviirille” hyvin lähelle toista, myöskin kosketellen ja tunnustellen toista. Tämä voi tuntua toisesta lapsesta epämiellyttävältä, hämmentävältä tai pelottavalta. Lähestyminen, liian lähelle meneminen voidaan myös tulkita väärin, vaaraksi tai toisen “reviirille astumiseksi”, jolloin kaverille saattaa tulla halu puolustautua. Jos lähestyminen tapahtuu nopeasti, ennakoimattomasti, niin kaveri voi säikähtää ja perääntyä.

Saattaa olla myös niin, että kaveria haluavan lapsen oma kehonkieli, ilmeet ja eleet ovat vaisut. Toisten saattaa olla vaikea tulikita hänen toiveitaan ja aikeitaan.

Hyväntuuliseen, innostuneeseen ja kehonkieleltään ennakoitavissa olevaan leikkikaveriin saatetaan suhtautua myötämielisemmin vaikka hän tuleekin hyvin lähelle, toisen “reviirille”.

Nämä kaikki sekä omien toiveiden, tarpeiden ja tuntemusten ilmentymät häiritsevät pysähtymistä, keskittymistä ja tarkkaavaisuuden ylläpitoa oleellisessa asiassa.

Aikuisen on hyvä olla lähellä, nimetä/ sanoittaa ja joskus tulkitakin ilmeitä, eleitä ja aikomuksia. Aikuinen voi mallittaa omalla kehonkielellään, ilmeillään ja äänenpainollaan yhdessä koskettamista ja sopivan etäisyyden pitämistä. Voi myös antaa aikaa ja ennakoida kohtaamisia ja lähetymisiä. Kanssaihmisten havainnointi ja tunteiden sanoittaminen saattavat olla avuksi. Tärkeintä on viestittää hyväksyvää suhtautumista ja turvallista yhdessäoloa.

Päiväkotiryhmässä kasvattajan tehtävä on tukea lasta, jotta hän tulee huomioiduksi ja hyväksytyksi ryhmässä. Mahdollistetaan yhteiset elämykset ja kokemukset ja kannatellaan vuorovaikutussuhteita. Kehitetään vuorovaikutusilmastoa, jossa on vahva tunnetuki. Tämä onnistuu mm. leikin keinoin yhteisessä leikkimaailmassa. Innostetaan aloitteelisuuten, kannustetaan jakamaan ja auttamaan sekä mm. havaitaan kaverin myönteiset pyrkimykset sanoittaen ne. Herkistytään kumppanuudelle, painotetaan kaverin taitoja ja pätevyyttä, luodaan turvalliset leikkipuitteet ja sallitaan kullekin itsenäisyys omana itsenä.

Lapset voivat tarvita erilaisia ärsykkeitä sen mukaan, miten herkkiä he ovat. Toisia tavoittaa vain voimakkaat ärsykkeet, ne koskettavat. Toiset taasen ovat erityisen herkkiä, he havahtuvat vähäisistäkin, pienistä ärsykkeistä. Jos tunnistamme lasten erilaiset tavat reagoida on meidän helpompi tukea heitä ärsykkeiden tulvassa ja muokata ympäristöä.

Siirtymätilanteissa voi kenties olla edellämainittuja aistisäätelyn liittyviä hämmentäviä piirteitä. Siirtymätilanteita kannattaa havainnoida ja seurata niin kotona kuin päiväkodissakin ja jakaa havaintoja. Havainnoiden saadaan kenties vahvistusta sille, että missä vaiheessa siirtyminen menee hakoteille, mitkä häiriötekijät aiheuttavat “eksymisen” määränpäästä. Näitä “havaintopolkuja” seuraamalla voidaan karsia häiriötekijöitä, suunnitella poikkeusreittejä, asettaa visuaalisia opasteita (punaiset jalanjäljet vessaan jne.), keksiä opaskaveri eksyjälle ja mm. vahvistaa sisäistä puhetta.

Sisäisen puheen vahvistaminen onnistuu sanomalla ääneen mihin on menossa ja toistamalla sitä. Yhdessä voidaan harjoitella ja kerrata aikuisen kanssa reittiä. Päiväkotitilanteissa käytetään paljon kuvia, äänimerkkejä (kulkunen) ja musiikkia siirtymätilanteita helpottamaan. Laulaen saattaa siirtymät hoitua sujuvammin ja myös matkan “osittaminen” voi helpottaa sekä pienemmissä porukoissa eteneminen.

Joskus siirtymätilannetta ei saa millään sujumaan vanhemman toiveiden mukaisesti. Jos siirtymä on kuitenkin tarpeen eikä lapsi suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, silloin voi ainoa keino olla pakko. Esimerkiksi päiväkotiin lähtö aamulla on pakollinen siirtymätilanne, sillä vanhemman on päästävä töihin tiettyyn aikaan mennessä eikä lasta voi jättää yksin kotiin. Silloinkin kun vanhempi joutuu käyttämään pakkokeinoja, sillä on merkitystä, kuinka asia ilmaistaan. “Nyt vaatteet päälle ja pulinat pois!” vai “Huomaan, että et haluaisi pukea, mutta ulkona on kylmä, joten vaatteet puetaan päälle!” Ensimmäinen vaihtoehto edustaa autoritääristä toimintatapaa ja toinen vaihtoehto toimintatapaa, jossa aikuinen käyttää auktoriteettiaan, mutta ilmaisee ymmärtäneensä lapsen näkökannan. Se ei kuitenkaan estä aikuista päättämästä toimia sillä tavalla kuin hän kokee tässä tilanteessa viisaaksi.