Lapsi kiroilee, sylkee ja lyö

Minua huolestuttaa, kun meidän melkein 5v poika käyttäytyy todella huonosti meidän lastenhoitajan kanssa. Perheen hoitaja hakee pojan päiväkodista noin 3 kertaa viikossa ja olemme saaneet päiväkodista viestin, että hakutilanteet ovat vaikeita. Viimeksi poika oli haukkunut häntä paskaksi idiootiksi sekä sylkenyt kasvoihin. Tunnistan kyllä tämän käytöksen, koska samaa tapahtuu kotonakin (minulle eli äidille). Nyt tuntuu, että kotona olen saanut asiat etenemään parempaan suuntaan, kun olen vetänyt tiukempaa linjaa ja kieltänyt esimerkiksi iPad:illa pelaamisen jos tätä käytöstä esiintyy. Tunnen nyt itse, että olen todella vaikeassa tilanteessa, kun en ole itse kuitenkin pk:issa paikalla kun tilanteet tapahtuvat, sekä en juurikaan tiedä, miten hoitaja ''hoitaa'' tätä huonoa käytöstä. Pitääkö minun antaa hoitajalle enemmän ''rangaistus-keinoja'' tyyliin, että hänkin voi kieltää pojan iPadilla pelaamisen? Mutta mistä tiedän, että aina pidetään samaa linjaa? Olen myös puhunut pojan sekä lastenhoitajan kanssa näistä tilanteista, mutta näköjään on edelleen tuskaista meininkiä. Tein pojasta temperamentti-testin ja katsoin, että hänen epämukavuus ja pelokkuus palkit ovat aika ''matalalla tasolla’’. En ajattele että lapseni pitäisi pelätä aikuisia (=vanhempia/hoitaja), mutta nyt tuntuu että emme mitenkään pysty kontrolloimaan hänen käytöstään ja viemään käytöstä parempaan suuntaan. Palkinto- taulukkoa ollaan kokeiltu, se niinkun kaikki muutkin keinot (huonon käytöksen huomiotta jättäminen+hyvän korostaminen, puhuminen asioista) ei ole mielestäni antanut tulosta, esim. hän totesi, että hän mieluummin kiroilee kun lähtee hop loppiin. Hän on myös fyysisesti aika rohkea, mikä huomattiin jo hänen ollessaan n 1v. Keinoni ovat aivan loppu.

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Voimakas mielihyvä 6.5/7
Tarkkaavaisuuden kesto 6.5/7
Impulsiivisuus 5.9/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Epämukavuus 2.3/7
Mielleyhtymien syttyminen 6.6/7
Surumielisyys 5.1/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Lapsen temperamenttipiirteistä nousee vahvana piirteenä esiin impulsiivisuus, joka ilmenee nopeana reagointina ympäristöön tai omiin sisäisiin tuntemuksiin. Hän on energinen, seurallinen ja tulevaan myönteisesti suhtautuva. Vanhemman ja lapsen temperamenteissa on samankaltaisuuksia, mutta lapsella vahvimmat temperamenttipiirteet ovat voimakkaampia kuin vanhemmalla.

Poikasi on vielä siinä iässä, jolloin opetellaan erilaisia säätelytaitoja (aistisäätely- tunnesäätely sekä käyttäytymisen säätelyä). Hän tarvitsee aikuisen ohjausta ja mallittamista oppiakseen. Näitä taitoja opitaan parhaiten kun kaikki aikuiset, kasvattajat , niin kotona kuin päiväkodissakin toimivat yhdessä sovituin keinoin ja menetelmin. Lapsen on tärkeää tietää, mitä häneltä odotetaan, toivotaan ja mitä hänen tulisi oppia? On myös tärkeää arvioida ja seurata, mitä haasteita tai vaikeuksia on oppimisen “tiellä”? Yleisesti ajatellaan, että lapset haluavat toimia oikein, jos vain pystyvät siihen.

Lapsen temperamentti selittää osaltaan hänen käytöstään. Energisyys ja impulsiivisuus saattavat tulla esiin nimenomaan siirtymätilanteissa. Lapsesi on temperamentiltaan keskimääräistä haavoittuvampi kokemaan stressiä. Hän on voimakkaasti ulospäin suuntautunut, intensiivisestä ja vahvasti virittävästä toiminnasta nauttiva, positiivinen, sosiaalinen ja energinen.

Lapsen ollessa neurologisesti valmis hyökkäämään, hän ei selviä tällaisesta tilanteesta itsenäisesti vaan tarvitsee virittyneen tilansa tyynnyttämiseksi aikuisen säätelytukea ja rauhoittumisapua. Oikeastaan kierrokset olisi tärkeä tunnistaa, ja ne olisi hyvä pyrkiä laskemaan jo ennen kuin lapsi on ylikuormittuneisuuden tilassa. Kun lapsi on tällaisessa äärimmäisen kuormittuneisuuden tilassa, ei puhuminen ja paremman käytöksen vaatiminen tai rangaistusten ja palkkioiden lateleminen oikeastaan auta. Oppivat, ongelmaratkaisusta ja toiminnanohjauksesta vastaavat aivot ovat kytkeytyneet pois päältä ja selviytymisaivot ovat ottaneet käyttäytymisestä ja toiminnasta vallan. Jotta lapsen kanssa voidaan edetä, hänet on ensin saattava rauhoittumaan ja tyyntymään. Hänen stressireaktionsa on saatava laukeamaan.

Kulloiseenkin tilanteeseen sopivan virittyneisyyden säätely on jatkuva ja dynaaminen prosessi, joka on käynnissä koko ajan. Onnistuneessa säätelyssä aivojen aktivaatio lisäävä kaasupoljin ja aktivaatiota hillitsevä jarrupoljin toimivat sopivassa yhteistyössä, jolloin aktivaatiotaso pysyy kulloiseenkin tilanteeseen sopivana. Kun aktivaatio lisääntyy, lisääntyy myös säätelyyn liittyvien voimavarojen kulutus. Kun taas on aika jarruttaa ja virittyneisyys laskee, säätelyresurssit palautuvat. Mitä herkemmin lapsi virittyy voimakkaasti, sitä nopeammin aivojen säätelyresurssit kuluvat ja jarrupoljin väsyy. Lapsi päätyy herkemmin ylivirittyneeseen tilaan, jolloin edellytyksiä harkitummalle toiminnalle ei enää ole.

Tällaisessa stressaantuneessa, kuormittuneessa ja ylivirittyneessä tilassa, lapsen on mahdotonta enää ohjata omaa toimintaansa. Mielen jarrupoljin on väsynyt ja kaasupoljin saanut vallan. Tällaisessa tilanteessa lasta uhkista varoittava aivojen syvissä osissa sijaitseva limbinen järjestelmä herkistyy huomaamaan epämiellyttäviä sisäisiä tiloja ja uhkaavia ulkoisia ärsykkeitä. Systeemi hälyttää helpommin ja saa lapsen nopeasti taistele, pakene tai jähmety selviytymis-strategioiden valtaan. Kuormittuneena elimistö todellakin valmistautuu pakenemaan tai taistelemaan eli käytännössä elimistöön tulvii stressihormoneja adrenaliinia ja kortisolia, jotka aiheuttavat selviä ja tunnistettavia fysiologisia muutoksia: mm. sydämen syke kasvaa ja verenpaine nousee. Lapsi (tai aikuinen, sillä mekanismi toimii aivan samalla tavalla myös aikuisilla) on valmis toimintaan, valppaana ja reaktiivisena. Hän on valmiina nopeisiin ratkaisuihin ja äkkipikaiseen toimintaan. Kuvailemasi lapsen huono käytös voi hyvin kuvastaa lapsen tapaa reagoida tällaisessa taistelu-moodissa. Lapsi on jo kuormittunut päivähoitopäivän haasteita eikä osaa enää itsenäisesti laskea kierroksia. Hakutilanne, jossa vanhempien sijasta hakeekin hoitaja, joka on vieraampi aikuinen saattaa kuormittaa lasta entisestän ja toimia viimeisenä pisara, saaden hänet hyökkäämään. Lapsesi ei siis ole tahallaan huonokäytöksinen vaan hän on liian kuormittunut kyetäkseen ohjaamaan toimintaansa paremmin.

Kotiin lähdössä vastuu lapsen hoidosta vaihtuu päiväkodin henkilöstöltä hoitajalle (tai vanhemmalle). Lapsi voi kokea epäselvänä sen, kuka tilanteesta vastaa. Hänestä tuttujen aikuisten käytös hakutilanteessa voi näyttää epävarmalta. Impulsiivisena energisenä henkilönä hän reagoi tilanteeseen välittömästi sellaisella käytöksellä, jolla hän tietää saavansa muutosta aikaiseksi. Hän ei suinkaan tee tätä etukäteen suunniteltuna eikä hän todennäköisesti osaa itse selittää huonon käytöksensä syitä.

Huonoon käytökseen voi tietysti olla monia muitakin syitä, jotka perustuvat esimerkiksi hänen elämäntilanteeseensa tai kokemuksiinsa. Niinä päivinä kun lastenhoitajan vuoro oli hakea poika niin, oliko pojalle kerrottu, muistutettu, että on lastenhoitajan vuoro tulla hakemaan hänet päiväkodista? Mitä se pojalle merkitsi, että äiti ei tulekaan hakemaan? Oliko pojan kanssa keskusteltu tästä? Miltä hänestä tuntui ko. päivinä?
Millainen on lastenhoitajan ja pojan suhde? Miten pojalle on puhuttu lastenhoitajasta? Onko puhe ollut positiivista, arvostavaa ja kunnioittavaa? Onko yhdessä mietitty sitä, että voisiko lastenhoitaja ja poika suunnitella ja tehdä jotain yhdessä mukavaa? Voisivatko he käydä kirjastossa, pulkkamäessä, leikkiä tai pelata yhdessä tai herkutella?

Vanhemman kannalta tilanne on haasteellinen. Lapsen huono käytös harmittaa ja huolestuttaa ymmärrettävästi vanhempia. Vanhemmat ovat miettineet monia erilaisia ratkaisuja ja menetelmiä lapsen käyttäytymisen ohjaamiseksi. Tässäkin on kuitenkin jouduttu huomaamaan, että tämän lapsen kanssa eivät tyypilliset behavioristiset palkkioihin ja rangaistuksiin perustuvat kasvatusmetodit auta. Omat keinosi lapsen kanssa toimimiseen ovat alkaneet vaikuttaa. Linjan tiukentaminen ja uhka iPadin käyttökiellosta, mikäli huonoa käytöstä ilmenee, ovat tuottaneet tulosta.

Vanhemman huolena näyttää olevan varsinkin se, että lapsi jatkaa huonoa käytöstä lastenhoitajan hakiessa häntä päiväkodista. Vaikka hoitaja pyrkii noudattamaan vanhemmalta saamiaan ohjeita ja vinkkejä, niiden teho on erilainen, koska hoitaja on persoonaltaan erilainen ja hänellä on erilainen asema lapsen elämässä kuin vanhemmilla. Hakutilanteessa hoitaja saattaa kokea olevansa vieraalla maaperällä ja käyttäytyä “liian korrektisti”. Sen lapsi saattaa tulkita epävarmuudeksi.

Vanhempi voi myös yrittää nähdä lapsen käyttäytymisen stressinsäätelyn näkökulmasta voi alkaa huomata tekijöitä, jotka johtavat huonoon käyttäytymiseen. Kun alkaa ymmärtää, että lapsen huono käyttäytyminen saattaa johtua siitä, että lapsen säätelyresurssit ovat loppuneet, voi auttaa lasta tyyntymään. Itsesäätelyä opitaan vuorovaikutuksessa. Vanhempien, hoitajien ja päiväkodin kasvattajien oikea-aikainen säätelytuki ja lapsen tyynnyttäminen ennen kuin tilanne muuttuu kontrolloimattomaksi helpottaa lapsen olemista ja toimintaa ja sitä kautta myös käyttäytyminen paranee.

Johdonmukaiset säännöt ja toimintatavat erilaisissa kasvatustilanteissa ovat erittäin tärkeitä. Vaihtuvat toimintatavat, odotukset ja vaatimukset lisäävät lapsen epävarmuutta tilanteessa ja voivat saada hänet reagoimaan stressaantuneesti. Olisi tärkeää, että kaikilla lapsen kanssa toimivilla aikuisilla olisi samanlaiset johdonmukaiset toimintatavat lapsen kanssa. Tätä edesauttaa tietysti samanlainen ymmärrys lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Jos kaikki aikuiset toimivat samalla tavalla, estävät ko. käyttäytymisen, niin usein miten käyttäytyminen vähenee, sammuu ja loppuu. Kaikilla kanssaihmisillä (myös lastenhoitajalla) tulee olla “lupa/ mandaatti, velvoite” estää ym. käyttäytyminen ja tukea lasta tässä oppimisprosessissa.

Vanhemman, lastenhoitajan ja päiväkodin henkilöstön on hyvä tavata saman pöydän ääressä ja sopia keskenään, kuinka hakutilanteissa toimitaan. Yhdessä voidaan sopia esimerkiksi hakuajasta ja paikasta sekä siitä, onko lapsi päiväkodissa jo lähtövalmiiksi pukeutuneena silloin kun häntä haetaan.
Voitaisiin myös pohtia, mitä tunteita ikävä käyttäytyminen kanssaihmisissä herättää ja mitä tilanteessa voisi tehdä, miten voisi toimia toisin? Voitaisiin yhdessä keskustella siitä, esiintyykö ko. käyttäytymistä myös päiväkodissa kasvattajia ja lapsia kohtaan? Jos esiintyy, niin miten päiväkodissa tilanteet käydään läpi ja ratkaistaan? Sisältyykö heidän toimintaansa tunne- ja käyttäytymistaitojen menetelmiä ja keinoja? Saisiko päivähoidon asiantuntijoilta vinkkejä siihen, miten näissä tilanteissa tulisi edetä ja toimia?

Vanhempi varmasti tunnistaa tilanteita, jolloin lapsen säätely pettää, sekä erilaisia merkkejä lapsen käytöksessä, jolloin voimavarat alkavat ehtyä. Kun säätely pettää, kannattaa kysyä mielessään ”Miksi nyt?”, mikä tässä tilanteessa on lastani kuormittavaa, onko se joku fysiologinen tekijä, kuten nälkä tai väsymys vai onko tilanteessa muuta kuormittavaa kuten paljon hälyä, tai muuta ärsykettä, joka voisi kuormittaa lasta entisestään. Kannattaa miettiä keinoja, jotka auttavat lasta tyyntymään ja rauhoittamaan kuormittunutta oloaan. Onko se yhteinen lukuhetki, hieronta, jalkakylpy vai vain aikuisen tyynnyttävä ja rauhoittava läsnäolo? Tarvitseeko lapsi oman paikan päiväkodissa, johon voi vetäytyä huilaamaan alkaessaan olla kiihtyneessä tilassa? Millaisista rauhallista toiminnoista lapsi nauttii: esim. piirtäminen, rakentelu, muovailu tai palapelien kokoaminen?

Päiväkodin henkilöstön kanssa sovitaan tarkasti missä vaiheessa vastuu lapsen kotiinlähdöstä vaihtuu päiväkodilta lastenhoitajalle (tai vanhemmalle). Vaihto tehdään nopeasti ja selkeästi. Mieluummin vielä niin, että päiväkodin työntekijät ottavat heti vaihdon jälkeen fyysistä etäisyyttä tai siirtyvät eri tiloihin eteisestä. Silloin huonolle käytökselle ei ole yleisöä paikalla ja hakijan on luontevampaa olla oma itsensä. Joskus lapsen huonoa käytöstä hakutilanteessa vähentää jo se, että esimerkiksi eteistilassa on mahdollisimman vähän muita ihmisiä. Hakijan kannattaa olla varmaotteinen, selkeäsanainen ja määrätietoinen - ei kuitenkaan vihamielinen. Vaikka aikuisten välinen raportointi ja kuulumisten kuuleminen on tärkeää, toistaiseksi niitä ei kannata hoitaa hakutilanteissa. Kiroilua, nimittelyä ym. ei pidä hyväksyä. Tämä on varmasti tehty lapselle selväksi jo aikaisemmin ja siihen puututaan jatkossakin. “Etuuksien menettäminen” kuten iPadin käyttökielto on ilmeisesti osoittautunut toimivaksi keinoksi.

Kun lapsi käyttäytyy ilkeästi, tulee siihen aina puuttua. Potkimiset, lyömiset, tönimiset, sylkemiset yms. tulee aina estää, niitä ei voi sallia eikä hyväksyä. Kieltäminen ja estäminen tulee tehdä niin, että viestinnässä ei jää tulkinnan ja ristiriitaisuuden varaa. l. sanat, äänenpaino, ilmeet ja eleet osoittavat, että noin ei voi toimia. Kun tunne-kuohu on laantunut käydään tilanne läpi; mitä tapahtui, miltä tuntui ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Muistutetaan mieliin pojan taitoja ja vahvuuksia, miten niitä voitaisiin käyttää keinoina ratkaista pulmalliset tilanteet.

Yhdessä pohditaan syy-seuraussuhdetta, sanoitetaan ilmenneitä tunteita ja yritetään keksiä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Toisinaan on hyvä “tulkita” kehon kieltä, ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja, jotta saadaan kosketus tilanteen tunnelmiin ja tunteisiin. Joskus on myös hyödyllistä tarkastella, mitä tapahtui ennen kuin käyttäytyminen alkoi? Jouduttiinko keskeyttämään ennakoimattomasti mielenkiintoinen leikki kavereiden kanssa? Joskus tunnereaktiot/ käyttäytyminen on niin nopeaa, että ei saada selvyyttä, mitä tapahtui. Jos näin käy, niin silloin kannattaisi havainnoida tilanteita, jos jokin pienikin “mikroliike” antaisi vihiä tulevalle toiminnalle/käyttäytymiselle. Jos tässä onnistutaan, niin silloin pystytään kenties ennakoimaan tilanne ja auttamaan lasta käyttäytymisessä.

Lapselle tulee myös edelleen sanoittaa tunteita tilanteissa, joissa hänen säätelynsä tuntuu pettävän. Esim. hakutilanteessa: ”Voit olla väsynyt ja sinua saa harmittaa, mutta et saa puhua rumasti.” Eli lapselle kerrotaan miltä hänestä tuntuu ja sitten asetetaan selkeä raja huonolle käyttäytymiselle. Vaikka lapsi protestoi tällaisia rajoja ja sääntöjä aluksi, kannattaa kuitenkin muistaa, että tilanteiden ennakoitavuus ja rutiinit tuovat hänelle turvaa ja tyynnyttävät hänen kuormittunutta mieltään.

Joskus samanikäisten lasten kiroilu on saatu loppumaan paradoksi-menetelmällä. Ehkä sitä voisi käyttää tässäkin. Kuvaus kiroilua vähentävästä paradoksi-menetelmästä:
Menetelmä tarjotaan lapselle mahdollisuutena tehdä sitä mitä hän on jo tehnyt, ei rangaistuksena hänen tekemisistään. Todetaan, että lapsi käyttää sellaisia sanoja, joita me muut emme halua kuunnella. Hänellä näyttää kuitenkin olla tarve kokeilla miltä ne sanat kuulostavat. Emme halua kuulla niitä missä tahansa, mutta haluamme luoda tilanteen, jossa minkä sanojen sanominen on sallittua. Kotona tällaiseksi paikaksi voidaan osoittaa huone, jossa hän voi istua rauhassa pöydän ääressä kiroilemassa tai puhumassa ihan mitä haluaa. Lapselle annetaan piirustusvälineet tai muovailuvahaa (aikuinen valitsee itse kysymättä lapselta), joita hän voi käyttää juttelunsa lomassa. Jos lapsi väittää ettei hän enää kiroile / ei halua nyt kiroilla, kiroilupöytämahdollisuus tarjotaan hänelle siitä huolimatta. Jos ei kiroilua kuulu, sillä ei ole väliä. Jos taas lapsi alkaa kiroilla tai puhua sopimattomia, aikuinen voi todeta vaikka näin: “Hyvä. Voit jutella tässä kaikessa rauhassa. Tulen jossakin vaiheessa katsomaan ovatko jutut vielä kesken,” Kun vanhempi tulee jonkin ajan (esim. 10 min) kuluttua lapsen luo, hän voi kysyä ovatko jutut vielä pahasti kesken. Jos ovat, myönnetään jatkoaikaa. Jos eivät, sitten lapsi voi siirtyä muihin toimiin.

On ensiarvoisen tärkeää, että vanhempi ei missään vaiheessa menetelmän käytön aikana nimeä tätä toimintaa rangaistukseksi eikä “vannota” lasta lopettamaan kiroilua. Tämä on lapselle nimen omaan mahdollisuus puhua niitä sanoja, joita ei ole sopivaa sanoa missä tahansa.
Menetelmän vaikuttavuus perustuu siihen, että aikuinen ei provosoidu. Hän tekee kielletystä sallitun, mutta muuttaa tilannetta niin ettei sillä ole tavanomaista vaikutusta aikuisen tunnetilaan ja reaktioihin.ei kielletty ja aikuisen tasapainoa järkyttäväksi tarkoitettu toiminta aiheutakaan aikuiselle suurta tunnekuohua.