Lapsi ei tottele ja aikuinen antaa periksi

''Joni (melkein 3v) ei suostu pukemaan tai lähtemään tai oikeastaan mitään käskystä ja alan lahjomaan tai annan periksi ja homma vaan vaikeutuu.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Tarkkaavaisuuden kesto 3/7
Voimakas mielihyvä 6/7
Reaktioiden ehkäisy 3.5/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Epämukavuus 6/7
Positiivinen mieliala 6/7
Mielleyhtymien syttyminen 6.5/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Aikuisen temperamenttitulokset epämukavuudessa (6/7) antaa viitteitä, että vanhemmalla häiritsee lapsen tottelematon käytös, mutta positiivisen mielialan korkeat pisteet kertovat, että hän ei kuitenkaan välttämättä jaksa välittää siitä johtaako käskyt lopulta mihinkään, vaan on helpompi antaa periksi, vaikka itse tietää sen olevan väärä tapa. Mielleyhtymien syttyminen voi viitata siihen, että aikuinen ennakoi lapsen kieltämisen olevan liian haastava tehtävä kyseiseen hetkeen (esim. jos kiire tms), jolloin turvautuu toimivaan malliin antamalla periksi.

Lapsen tarkkaavaisuuden keston matalat lukemat ovat aika yleisiä kyseisen lapsen ikäryhmässä. Lapsi ei jaksa keskittyä annettuun tehtävään ilman läsnä olevaa tukea. Lapsi myös saa mielihyvää voimakasviritteisistä elementeistä, joten hän voi olla nopea myös vaatimaan apua isolla volyymilla, varsinkin kun reaktioiden ehkäisy on niin matalalla tasolla, että lapsi ei ole vielä kovin hyvä pysäyttämään itselleen mielekästä tekemistä ja seuraamaan ohjeita epämiellyttävämpään tehtävään.

Lapsesi vaikuttaa synnynnäiseltä toimintavalmiudeltaan pontevasti asioihin paneutuvalta, aktiiviselta ja energiseltä. Kaikki uusi ja mielenkiintoinen viehättää häntä ja hän keskittyy intensiivisesti tekemisiinsä. Miten mahtava tapa suuntautua maailmaan – synnynnäinen innostus kaiken uuden oppimiseen ja kokemiseen!

Jotta arki kuitenkin sujuisi, on opittava kestämään myös paljon tylsiä rutiineja: pukemisia, lähtemisiä, nukkumaanmenoja ja iltapesuja. Kivojen leikkien keskeyttäminen, puuhasta toiseen siirtyminen ja mukavan tekemisen lopettaminen on kelle tahansa itsesäätelyä ja tahtomista harjoittelevalle taaperolle vaikeaa, mutta erityisen haastavaa se on lapsesi kaltaisella aktiivisella ja innostuneella temperamentilla varustetulle lapselle. Toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen ja toiminnasta toiseen siirtyminen saattaa aiheuttaa hänessä herkemmin vastustusta ja harmitusta.

Lapsesi elää myös tahtoikää, jolloin hän harjoittelee tahtomista ja omaa päätäntävaltaa asioihin. Tässä kehitysvaiheessa lapsen kuuluu saada tahtoa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen kuuluu hankalalla käytöksellään saada tahtonsa läpi. Kuten toteatkin, kun jumittavan taaperon kanssa aletaan neuvottelemaan, ”homma vain vaikeutuu”. Jos lapsen tahdolle antaa usein periksi, antaa samalla lapselle tiedon, että uhmaamalla ja hankalalla käytöksellä saa tahtonsa läpi jatkossakin.

Tahtoikäinen lapsi ei ole tahallaan hankala. Jumittaessaan ja kiukutellessaan lapsen on vielä kehittymättömän itsesäätelynsä takia mahdotonta toimia tilanteessa harkitummin. Yhteydet aivojen harkitummasta toiminnasta vastaaviin (ja vielä varsin kehittymättömiin) etuotsalohkoihin ovat vasta rakentumassa. Kun mielihyvää tuottavan toiminta uhkaa loppua alkavat lapsen aivojen primitiivisemmät, ns. liskoaivojen osat varoitella tästä uhasta. Kun lapsi joutuu näiden aivo- alueiden aiheuttaman tunnekaappauksen valtaan, hän tosiaan toimiikin kuin raivoava, pakeneva tai paikalleen jähmettyvä lisko. Toimintaa hallitsee tällöin voimakas tunne, joka antaa tahtovalle uhmaikäiselle rutkasti päättäväisyyttä, ehdottomuutta ja voimaa. Tällöin lapsi tarvitsee vanhemman lempeää, mutta jämäkkää ohjausta itsesäätelynsä tueksi. Hän ei osaa rauhoittua itsekseen vaan tarvitsee aikuisen apua tyyntyäkseen.

Pienen lapsen uhma ja kiukku koskettavat vanhempia eri tavoin. Vanhemman reagointi tilanteeseen vaihtelee yksilöllisten ominaisuuksien ja tilanteen mukaan. Vanhempana saattaa eläytyä hyvinkin voimakkaasti lapsen pettymyksen tunteeseen, ja tulee halu välttää lapsen kokemaa mielipahaa. Tällöin tekee mieli antaa lapselle periksi ja välttää uuvuttavia tunnekuohuja. Lapsen pettymystensieto ja itsesäätelytaidot eivät kuitenkaan vahvistu, jos hän ei saa niitä harjoitella.

On luonnollista, että lasta harmittaa lopettaa kivat leikit ja hän tuntee pettymystä, koska ei voi jatkaa mieluisia puuhiaan. Tilannetta tulee sanoittaa lapselle: ”Tiedän, että sinua harmitta, koska olisit halunnut vielä jatkaa vielä leikkimistä” Tahtomista harjoitteleva lapsi tarvitsee aikuisen apua omien tunteittensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Kun oppii nimeämään tunteita, on niitä helpompi oppia hallitsemaan. Lapsen tunnetta voi siis ymmärtää, mutta kun lapsi alkaa kiukutella ja uhmata, vanhemman pitäisi pysyä selkeänä ja tiukkana ja ohjata lasta lempeästi toimimaan pyytämällään tavalla.

Omaa päätäntävaltaa harjoittelevalle lapselle voi antaa muutamia selkeitä vaihtoehtoja, joihin hän voi vaikuttaa: ”Haluatko pukea siniset vai punaiset sormikkaat?” Vaihtoehtoja ei kuitenkaan voi antaa tilanteessa, jossa niitä ei todellisuudessa ole. Monta turhaa tahtojen taistoa voidaan välttää antamalla selkeitä ohjeita: ”Nyt lähdetään kotiin”, sen sijaan, että kysytään: ”Lähdettäisiinkö kotiin?”

Selkeät, samanlaisina toistuvat ja ennakoitavat rutiinit helpottavat päivittäisten siirtymien sujumista. Kun arkipäiväntilanteet toistuvat samankaltaisina on lapsen ne helpompi hyväksyä. Arjen ennakoitavuus tuo myös turvallisuuden tunnetta ja auttaa lasta ohjaamaan omaa toimintaansa. Kun siirtyminen tilanteesta toiseen on lapselle hankalaa, kannattaa vanhemman, mahdollisuuksien rajoissa, olla huomaavainen lapsen toiminnan suhteen ja antaa lapselle mahdollisuus kivan tekemisen lopettamiseen rauhassa. Tässä auttaa ennakointi, jossa lapselle kerrotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja että kohta on aika lopettaa leikit: ”Rakennetaan vielä yksi torni ennen kuin siivotaan leikit”. Myös huumori ja positiiviset kannusteet toimivat, kun vanhemman kehotusten kuuleminen on lapselle vaikeaa. Toimiminen leikillisesti ja lasta innostavasti voi saada siirtymätilanteet sujumaan jouhevammin: ”Puetaanpa päälle kuin robotit, kun painetaan varvasnapista sujahtavat sukat jalkaan, kun painetaan napanappia pujahtaa paita päälle jne…”.

Kun lapsi toimii vanhemman pyynnön mukaisesti, siirtymiset sujuvat hienosti, ja turhalta draamalta vältytään, ei kannata säästellä kehuissa ja positiivisessa palautteessa. Lapselta voi myös kysyä, miten hän onnistui niin hienosti pukemaan/syömään/lähtemään, jolloin lapsi oppii huomaamaan omat onnistumisensa ja oppii ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan myönteisellä tavalla. Tiukan paikan tullen, voi näitä onnistumisen kokemuksia muistella, ne voivat auttaa vaikeiden tilanteiden yli ja ovat omiaan vahvistamaan lapsen kehittyvää itsesäätelyä.