Pukeminen ja ruokailut taistelua

''Meillä tapellaan syömisestä, vaatteiden pukemisesta, käskyjen tottelemisessa, kärsivällisyydessä jne. Ruoka jää usein puolitiehen ja vaatteet revitty pois päältä heti kun ne saatu päälle ja sitten juostaan karkuun ja huudetaan kun jäädään kiinni. Milloinkohan tästä lastenkasvatuksesta tulee sitä ihanaa, mitä luultiin?''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Impulsiivisuus 6/7
Aktiivisuus 6.6/7
Reaktioiden ehkäiseminen 2.2/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Epämukavuus 4.5/7
Reaktioiden ehkäiseminen 1.9/7
Aktiivisuuden säätely 5,7/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Temperamenttikyselyn tuotoksen mukaan lapsi on elämyshakuinen, nopeasti innostuva ja impulsiivinen. Hän turhautuu melko helposti, jos hän joutuu keskeyttämään mieluisan tekemisen tai kun häntä estetään tekemästä jotakin, mitä hän haluaa tehdä. Lapsi on ilmeisesti pettymystilanteissa keskimääräistä itkuherkempi, mutta hän myös rauhoittuu melko nopeasti.

Hän nauttii saamastaan hoivasta ja ottaa hoivaavaa kohtelua hyvin vastaan.
Lapsen on vielä vaikea harkita, odottaa ja maltaa mieltään, mutta muuten hänellä on aika hyvät itsesäätelytaidot. Hän odottaa innokkaana ja iloissaan odotettavissa olevia mukavia tapahtumia.

Aikuisen temperamentti vaikutti kyselyn tulosten perusteella monilta osin aika tasaiselta. Jonkin verran ärsyyntymistä aikuiselle saattavat aiheuttaa voimakkaat ärsykkeet tai muutokset ärsykkeiden määrässä ja voimakkuudessa. Temperamenttipisteet olivat alhaiset omien reaktioiden ehkäisemisessä ja taidossa odottaa ja malttaa mielensä. Toisaalta hänellä on hyvin kykyä toimia sinnikkäästi silloinkin, kun jonkun asian tekeminen ei ole mieluisaa vaan tätä tekemistä välttelisi mieluummin.

Lapsi ei vielä osaa arvioida tilannetta, ei tunnista kiirettä eikä osaa ajatella mitä esimerkiksi myöhästymisestä seuraa. Ajan suhteen hänellä on ilmeisesti vallalla ajatustapa “jos aika tässä kohdassa loppuu niin perästäpäin sitä tulee aina lisää”. Lapsi ei myöskään osaa tai näe tarvetta ennakoida mitä tapahtuu (tulee nälkä ennen seuraavaa ateriaa / verensokerit laskevat), jos hän jättää aterian syömättä tai syö liian vähän.

Impulsiivisen lapsen mielestä pukeutumiseen tai ruokailuun ei liity riittävästi kiinnostavaa tekemistä, joten hän järjestää tilanteisiin lisää kiinnostavuutta mm. juoksemalla karkuun. Samalla hän saa käytöksellään aikuisen huomiota, jota hän ehkä tavoitteleekin. Hän saattaa kokea aikuisen huomion palkitsevana jopa silloinkin, kun huomiointi ja aikuisen puhe on käskevää tai moittivaa.

Lapsen käytöksen taustalla voi olla myös vähitellen syntynyt valtapeli. Pienelle lapselle tyypillisiä oman vallan kokeilutilanteita ovat erilaiset siirtymätilanteet, joissa edellinen toiminta on lopetettava ja uusi aloitettava (pukeutuminen), ruokapöytään tuleminen, pesulle lähteminen, nukkumaan käyminen). Näissä tilanteissa lapsen on kaikkein helpointa vaikuttaa olosuhteisiin ja aikuiseen. Samalla hän testaa aikuista.

Aikuisella on tietoisuus ajasta ja ymmärrys siitä, missä aikataulussa asioiden täytyy tapahtua, jotta asiat sujuvat. Lapsella ei vielä ole samanlaista ajan ja tilanteen tajua, joten aikuinen kokee, että hänen on huolehdittava lapsen riittävästä pukeutumisesta ja ajoissa ehtimisestä sinne minne kulloinkin ollaan menossa. Aikuinen haluaa myös toimia vastuullisesti ja turvata lapsen perustarpeet, kuten riittävän ja oikeanlaisen ravinnon saannin. Lapsen impulsiivisuus ja voimakas reagointi aikuisen vaatimuksiin sekä aikuisen temperamenttiin liittyvä vaikeus malttaa mieltään ja hillitä reaktioitaan haasteellisissa tilanteissa mahdollisesti edesauttavat tilanteiden kärjistymistä.

Lasten pukeutumis- ja ruokailutilanteet koetaan useissa pikkulasten perheissä haasteellisina. Aina tilanteita ei saada sujumaan ongelmitta, vaikka aikuiset käyttäisivät mitä keinoja. Tärkeintä näissä tilanteissa on, että aikuinen säilyttää oman itsehillintänsä ja hallitsee tunteensa omasta harmituksestaan huolimatta. Kun aikuinen säilyttää rauhallisuutensa, lapsikin säilyttää paremmin oman toimintakykynsä ja kuuntelee aikuisen puhetta.

Joidenkin lasten kanssa tilanteiden ennakointi auttaa. Tulevaan muutokseen, esimerkiksi pukeutumaan tai ruokailuun lähtöön annetaan pari selkeää ennakkoilmoitusta: “Voit vielä leikkiä vähän aikaa ennenkuin mennään pukemaan.” “Voit alkaa lopetella leikkiä. Kohta lähdetään pukemaan.” “No niin. Laitetaan leikit pois / voit jättää leikin siihen. Mennään pukemaan ulkovaatteet ja lähdetään (kavereita katsomaan / pulkkamäkeen, tms.)” Ennakointi ei auta aina, mutta usein se ainakin lievittää lapsen protestimielialaa ja -käytöstä.

Impulsiivisen lapsen kanssa pukeutumistilannetta voi järjestellä ennakkoon. Kaikki tarvittavat vaatteet laitetaan helposti saataville, turhat virikkeet poistetaan pukeutujan läheltä, aikuinen pysyy kaiken aikaa lapsen lähellä, keskustelee lapsen kanssa tulevasta mukavasta tapahtumasta ulkona ja auttaa lasta vaikeiden vaatekappaleiden pukemisessa.

Karkailevan lapsen pukeutumistilannetta voidaan muuttaa lasta kiinnostavammaksi teippaamalla maalarinteipillä lattiaan ruutu, ympyrä, tähti tai muu kuvio, jonka sisällä lapsen tulee pukea. Vaihtoehtoisesti lapsi ja aikuinen voivat yhdessä valita tai käydä hankkimassa lapsen mieleisen pukeutumismaton. Pukeutumistilanteessa aikuinen “jännittää” lapsen puolesta kuinka hän mahtaa selvitä näin vaikeasta tehtävästä. Asiasta tuleva kannustus ja onnistumisen huomioiminen pukeutumisessa (ja monessa muussakin tilanteessa) motivoi lapsia yrittämään.

Useissa päiväkodeissa on menestyksellisesti käytetty vaatekuvia ja joissakin myös paperinukkeja lapsen pukeutumisen tukena. Kuvien käytöstä: aikuinen valitsee kuvat niistä vaatteista, joita sillä pukeutumiskerralla tarvitaan. Kuvat ovat lapsen nähtävissä pukeutumisjärjestyksessä. Sitä mukaa kuin lapsi on saanut uuden vaatekappaleen päälleen, hän saa kääntää kuvan pois näkyvistä tai laittaa sen vaikka kuvalaatikkoon. Paperinukkeidea toimii hieman samalla tavalla: aikuinen tekee paperista tai kartongista paperinuken, joka voi muistuttaa lasta itseään. Nukelle tehdään sille sopivan kokoisia paperi- tai kartonkivaatteita, jotka lapsi voisi itse värittää. Lapsi voi halutessaan nimetä paperinuken. Paperinukke kiinnitetään pukeutumistilan seinään. Pukeutumistilanteessa lapsen kanssa pohditaan paperinuken vaatteiden avulla jokaisen puetun vaatekappaleen jälkeen, mikä vaate on seuraavana vuorossa. Kun kyseinen vaate on lapsen päällä, hän saa kiinnittää samanlaisen vaatteen myös paperinukelle (esim. sinitarralla).

Pienen lapsen kanssa osa edellä kerrotuista keinoista voi olla liian vaativia. Silloin aikuisen pysyminen kärsivällisenä ja tilanteen pitäminen rauhallisena on tärkeinä. Pukeutuminen saattaa edetä joskus letkajenkan tavoin. Välillä tulee takapakkeja ja välillä lapsen toiminta syrjähtelee siitä mitä pitäisi tehdä. Vähitellen kuitenkin päästään eteenpäin.

Pukeutumistilanteissa, joissa mikään ei tunnu auttavan, vanhemmat ovat tehneet vahvaa tilanneharkintaa vaativia ratkaisuja. Joko lapselle on puettu vaatteet väkisin päälle tai vaatteet on pakattu kassiin, josta niitä on sitten matkan edetessä annettu lapselle sitä mukaan kuin hän on suostunut niitä ottamaan. Näitä keinoja käytettäessä tulee olosuhteet ottaa huomioon, esimerkiksi pääseekö lapsi kotipihasta autoon, jolloin hän on ainakin säältä suojassa. Väkisin pukeminen herättää paitsi lapsessa, usein myös aikuisessa kiukkua ja raivoa. Kaikki tunteet ovat sallittuja myös aikuiselle, mutta samalla hänen on huolehdittava siitä ettei oma tunne ilmene väkivaltaisena käyttäytymisenä lasta kohtaan. Lapsi on todennäköisesti menettänyt oman tilanteensa kontrollin, jolloin aikuisen harkintakyvyn säilyttäminen on erityisen tärkeää.

Ruokailussakin aikuisen maltin säilyttäminen on tärkeää. Arkiruokailussa aikuisen kannattaa suosia yksinkertaisia ja nopeasti valmistuvia ruokia. Näin säästyy itse siltä mielipahalta, että pitkään ja taidolla valmistettu herkkuruoka ei kelpaakaan. Jos ruoka ei jollain kerralla näytä lapselle maistuvan, siitä ei pidä huolestua. Seuraavalla aterialla hän ehkä syö enemmän.

Lasta on hyvä totuttaa erilaisiin makuihin, mutta siitäkään ei kannata tehdä itselleen liian suurta ongelmaa. Kun tarjolla on erilaisia ruokia, lapsi tutustuu erilaisiin makuihin vähitellen, katselemalla ja maistelemalla. Pienille lapsille tarjottavien ruoka-annosten tarvitse olla kovin suuria. Vanhemmat saattavat yliarvioida lapsen ruoan tarpeen verratessaan lasten annoksia omiin ruoka-annoksiinsa.

Aikuisten kannattaa hetki pohtia, saako lapsi aterioiden välillä välipaloja, jotka aiheuttavat hänelle kylläisyyden tunnetta ja vievät häneltä ruokahalun. Juoko hän makeutettuja juomia, onko hänellä saatavilla keksejä, pähkinöitä, makeisia, tms.? Nämä “piiloateriat” on hyvä tiedostaa, jotta on helpompi ymmärtää, jos tarjottu ateria ei lasta kiinnosta. Jos lapsi syö vain herkkuja, mutta ei varsinaista ruokaa, herkkujen saatavuutta kannattaa rajoittaa. Jos niitä ei ole tarjolla, niitä ei voi syödä.

Ruoan tuputtamista kannattaa välttää. Vahvasta painostamisesta syntyy helposti aikuisen ja lapsen välinen taistelu, jossa kukaan ei voita. Jos lapselle on ruoka-aikoina tarjolla hyvää ja ravitsevaa ruokaa eikä hän syö aterioiden välillä makupaloja, todennäköisesti hän syö ruoka-aikaan riittävästä ruokaa. Tuputtamisen välttämisellä pyritään myös siihen, että lapsi oppii vähitellen itse tunnistamaan nälän tunteen ja pitämään paremmin itse huolen syömisestään.

Aikuisen kannattaa osaltaan luoda ruokailutilanteista mukavia yhdessäolon hetkiä, joissa keskustellaan lasta ja muita läsnäolevia kiinnostavista yhteisistä asioista. Syödyn ruoan määrästä ei tehdä suurta numeroa. Vaikka lapsen halutaan oppivan hyviä pöytätapoja, aluksi varmaan riittää, että ruokarauha säilyy. Hyviä tapoja ehditään oppia myöhemmin lisää ja hyvässä tunnelmassa oppiminenkin on helpompaa.