Lapsi suosii toista vanhempaa

''Lapsemme on hyvin valikoiva seuran suhteen. Jopa äidin ja isän välillä toinen on selkeä suosikki ja toisen kanssa ei suostu tekemään asioita. Meillä pelottaa aloittaa päivähoitoa, koska lapsi ei viihdy vieraassa seurassa ilman pitkää tutustumisjaksoa, jos silloinkaan.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Ujous 4.6/7
Seurallisuus 5.75/7
Reaktioiden ehkäiseminen 5.6/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Lapselle luontaisella reagointitaipumuksella, hänen yksilöllisellä temperamentillaan, on merkitystä. Kuvailet lastasi hitaasti lämpeneväksi uusissa tilanteissa. Lapsesi temperamenttikuvauksen perusteella onkin nähtävissä, että tällainen varovaisemman reagointitavan, ujouden, piirre on hieman keskimääräistä voimakkaampi lapsellasi. Kyseinen piirre liittyy fysiologiaan, autonomisen hermoston reaktioherkkyyteen. Lapsen toimintakyky halvaantuu uusissa tilanteissa hänen joutuessaan autonomisen hermoston aiheuttaman tunnekaappauksen vangiksi. Lapsi on taistele, pakene tai jähmety tilassa. Lapsi ei itse voi mitään tälle synnynnäiselle ominaisuudelleen, ja reippauden tai esillä olemisen vaatimus vaikeuttaa lapsen jo ennestään tukalaa tilannetta. Varovaisemmat ja varautuneemmat lapset tarvitsevatkin vanhemman ymmärtävää tukea ja paljon positiivisia onnistumisen kokemuksia uusissa vuorovaikutustilanteissa.

Uskon kuitenkin lapsesi nauttivan päivähoidon tuomista uusista kontakteista. Lapsesi temperamenttikuvauksen mukaan vaikuttaa siltä, että hän nautti suuresti toisten seurasta ja suhtautuu luottavaisesti ympäristöönsä. Lisäksi hänen taitonsa säädellä omia tunteitaan, malttaa mieltään ja suhtautua luottavaisesti häntä hoivaaviin aikuisiin antavat hänelle oivalliset edellytykset nauttia hoitopäivistä. Joskus saatetaan ajatella virheellisesti, että ujouden temperamenttipiirre kertoo myös vähäisestä sosiaalisuudesta. Ujoudessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, ettei ihminen viihtyisi seurassa, vaan hänen varovaisesta alkureaktiostaan yllättäviin tilanteisiin tai uusiin ihmisiin.

Kysymyksestäsi ei selviä, minkä ikäinen lapsesi on? Voitaneen olettaa, että hän on melko pieni, kenties vauva tai taapero, joka on aloittamassa päivähoidon. Lapset toimivat erilailla eri ikäisinä suhteessa vanhempiinsa, suhteessa isään ja äitiin. Vanhempien temperamenteilla on merkitystä. Onko äidillä ja lapsella erilaiset vai samanlaiset temperamentit? Miten on isän ja lapsen temperamentin laita? Miten he soinnuttavat erilaisia temperamenttejaan ja miten löydetään yhteiset, juuri meidän lastamme ohjaavat kasvatusmenetelmät?

Lapsi kuulee vanhempiensa puheista ja näkee ilmeistä ja eleistä mahdollisen epävarmuuden ja huolestuneisuuden. Varsinkin uudessa tilanteessa lapset havainnoivat vanhempiaan erityisen tarkasti saadakseen selville, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua. Jos lapsi huomaa vanhemman epävarmuuden, se toimii mallina myös lapsen epävarmuudelle Monet lapset tekevät eri vanhempiensa kanssa erilaisia asioita. Toisen kanssa saatetaan leikkiä ja retkeillä, pelata pelejä tai tehdä askartelutehtäviä. Toinen taas on lapsen mielestä ehdottomasti tarpeen lohduttamaan, auttamaan peseytymisessä tai saattelemaan yöunille.

Vierastaminen ja vanhempaan takertuminen kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Vauvoilla puhutaan vierastamisvaiheesta ja myös myöhemmässä pikkulapsivaiheessa on ajanjaksoja, jolloin varautunut suhtautuminen muihin ihmisiin on lapselle tyypillisempää. Varautuneemmassa suhtautumisessa voi olla kyse myös harjoituksen puutteesta: Lapset, joilla on ollut useita läheisiä hoitajia vierastavat keskimäärin vähemmän kuin lapset, jotka ovat viettäneet aikaansa enimmäkseen vain yhden vanhemman kanssa. Vierastaminen voi siis yksinkertaisesti johtua myös vähäisestä altistuksesta uusille kontakteille eli harjoituksen puutteesta.

Ympäristön toiminnalla ja siitä saatavalla palautteella onkin aivan oleellinen merkitys sille, miten lapsi oppii tämän ominaisuutensa kanssa tulemaan toimeen. Miten lapsen ujouteen suhtaudutaan ja miten häntä ohjataan välttämisreaktion aiheuttavissa tilanteissa? Lapsen vanhemmat tarvitsevat herkkyyttä lapsen tilanteen huomaamiseen ja ymmärtämiseen sekä sen turvaamiseen, että lapsi voi tutustua uusiin tilanteisiin rauhassa. Toisaalta lapsi hyötyy myös vanhemman sensitiivisestä kannustuksesta ja rohkaisusta, lempeästä eteenpäin tuuppaamisesta hänelle vaikeassa tilanteessa. Lasta voi tukea uusissa ja sosiaalisissa tilanteissa menemällä konkreettisesti niihin hänen kanssaan, ihan kädestä pitäen rohkaisten ja mallintaen, miten jännittävältä tuntuvasta tilanteesta selviydytään.

On tavallista, että lapsi suosii toista vanhempaa. Tästä ei tarvitse huolestua, vaan ymmärtää tämän olevan vaihe lapsen kehityksessä, jossa hän opettelee vuorovaikutussuhteiden hallintaa. Suosiminen voi toki myös heijastaa erilaisia vanhemmuuden rooleja, joihin saattaa olla hyvä kiinnittää huomiota. Ovatko vanhempien roolit vahvasti jakautuneita: onko toinen vanhempi vaativampi toisen antaessa helpommin periksi? Viettääkö toinen vanhemmista paljon enemmän kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa? Saako lapsi molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti hoivakokemuksia? Onko perheellä riittävästi keskinäistä yhteistä aikaa?

Lapsen ujous ja jatkuva piiloutuminen aikuisen selän taakse saattaa vanhemmista tuntua turhauttavalta ja harmittavalta. Lapsen vetäytyvä käyttäytyminen voi aiheuttaa vanhemmassa myös nolostumisen tunteita; mitä olen tehnyt väärin, miksi muiden lapset ovat reippaita, mutta minun lapseni arkailee? On tärkeää muistaa, että ujous ei ole kenenkään syytä, ei sinun, eikä lapsesi. Se on hänelle ominainen reagointitapa, jonka kanssa elämistä harjoitellaan yhdessä. Kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin ja iloita edistymisistä.

Kuulostaa siltä, että tunnet hyvin lapsesi, olet tehnyt tarkkoja havaintoja ja tunnistat mm. lapsesi “tahdin” toimia joissain tilanteissa uusien ihmisten suhteen. Kerrot myöskin, että mielestäsi lapsi suosii toista vanhempaa. Näet nämä tilanteet niin, että lapsi “ ikään kuin valitsee” toisen vanhemman ja tekee tämän kanssa enemmän asioita kuin toisen. Tämä näkemyksesi saattaa aiheuttaa sinulle ristiriitaisia tunteita? Lapsen torjuminen tuntuu vanhemmista ymmärrettävästi hankalalta; tuntuu loukkaavalta tulla torjutuksi ja väsynyt vanhempi saattaa pettymyksessään vajota lapsen tasolle: ”No ei sitten, jos en kelpaa!”. Vanhemman torjutuksi tulemisen tunteiden aiheuttama harmi, suru ja suuttumus ovat aivan sallittuja tunteita, mutta lapsen syyllistäminen ei helpota tilannetta, päinvastoin.

Joskus saattaa hämärtyä oma asema ja merkitys, kun seuraa oman lapsensa suhtautumista toiseen vanhempaan tai läheiseen ihmiseen. Saattaa herätä kysymys, mitä näen omassa lapsessani, mitkä ovat perittyjä ominaisuuksia, mitkä ovat hänen piirteitään ja mitkä ovat hoidon ja kasvatuksen aihioita? Mitkä seikat lapsessa tulevat esille eri ihmisten kanssa? Mitkä taidot, luonteen- ja persoonallisuuden piirteet ovat rakentuneet vuorovaikutuksessa isän ja äidin kanssa perusturvallisuuden - ja perusluottamuksen vankalle perustalle. Kenties nämä ovat myös sinulle tuttuja ajatuksia, viisas ja herkkä äiti?

Pohdit mielestäni hyvin tärkeää kysymystä eli päivähoidon aloittamista. Lapsesi on mielestäni hyvin onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että hänellä on molemmat vanhemmat. Toinen vanhempi tai kenties molemmat, pohtivat, miten päivähoidon aloituksen saisi parhaiten toteutettua ja miten lasta pystytään kannattelemaan, tässä uudessa elämäntilanteessa.

Lapsen aloittaessa päivähoidon (varhaiskasvatuksen), lapsen ja perheen arkeen tulee aina paljon muutoksia. Lapsi on viettänyt koko tähänastisen elämänsä kotona, oman vanhemman hoidosta. Nyt hänen pitää tutustua uuteen ympäristöön, jossa hänestä huolehtivat vieraat aikuiset. Ryhmässä on paljon vieraita lapsia. Ryhmässä on erilaiset rutiinit kuin kotona. Hoitopaikan äänimaailma ja hajut saattavat tuntua oudoilta, jne.

Hoidon alkaessa muutoksia tapahtuu myös kodin rutiineissa ja päiväjärjestyksessä. Lapsen päivähoidon alkua edeltäneenä aikana kotona ollut vanhempi yleensä menee nyt töihin tai opiskelemaan. Vanhemmilla voi olla työhön tai opiskeluun liittyviä iltatehtäviä, jotka vievät heidän huomiotaan. Lapsen nukkumaanmenoaika saattaa muuttua, sillä hänet täytyy saada iltaunille hyvissä ajoin, jotta yöunista tulee riittävän pitkät. Aamutoimet täytyy hoitaa “aikataulun mukaan”, jotta lapsi ehtii ajoissa hoitoon ja vanhemmat töihinsä. Lapsen maailmassa tapahtuu siis paljon muutoksia samalla kun päivähoito alkaa.

Päivähoidon aloitukseen kannattaa varata aikaa, valmistella sitä ja ennakoida. “Pehmeä lasku” päivähoidon aloitusvaiheessa helpottaa vanhempia ja kannattelee lasta. Tällöin tutustuminen päivähoitoon aloitetaan pienin, ennakoivin askelin. Jos vanhemmat ja lapsi eivät ole koskaan olleet erossa toisistaan, niin pienistä erillään olon hetkistä voidaan aloittaa. Vierailut läheisten, kummien ja tuttujen luona auttavat tässä prosessissa. Ne tuovat lapselle varmuuden siitä, ero on vain väliaikainen ja pian kohdataan.

Päivähoidon aloittamista voidaan harjoitella myös kotona, jos lapsi on sen ikäinen, että nukkeleikeissä voidaan viedä nuket päivähoitoon. Kun vanhemmat ovat leikkineet lapsensa kanssa kotona tutuilla leluilla ja välineillä, niin päivähoidon aloitusta saattaa helpottaa se, että päiväkodista löytyy tuttuja leluja, joilla voidaan tutustumisvaiheessa leikkiä vanhemman kanssa ja houkutella tutustumistarkoituksessa uusi leikkikaveri mukaan.

Lapsen päivähoidon alkua ja vanhemman huolta voidaan helpottaa monella tavoin. Päivähoitopaikkaan tutustumisesta ja tutustumisen käytännöistä on hyvä sopia henkilökunnan kanssa, sillä hoitopaikalla voi olla ehdottaa toimivia keinoja onnistuneeseen hoidon aloitukseen. Yleensä on hyödyllistä, että vanhemmat tietävät hoitopaikasta tärkeimmät asiat jo silloin kun he vievät lastaan sinne ensimmäisen kerran tutustumaan. Silloin he tuntevat oman olonsa varmemmiksi ja voivat toimia “tilojen esittelijöinä” lapselleen käydessään lapsen kanssa tutustumassa hoitopaikkaan. Monissa paikoissa tutustuminen voidaan suorittaa vaiheittain, ns. pehmeänä laskuna. Ensimmäisellä kerralla lapsi on vanhempansa kanssa hoitopaikassa ehkä vain lyhyen aikaa. Toisella kertaa vierailu voi olla pidempi. Mahdollisesti lapsi voi jo osallistua johonkin yhteistoimintaan ryhmän muiden lasten kanssa tai seuraa jotain toimintatilannetta sivusta. Jossakin vaiheessa vanhempi voi olla hetken pois paikalta, jne. Jos ensimmäiset hoitopäivät voivat olla lyhyempiä, se saattaa auttaa lasta sopeutumaan uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin.
Kannattaa pitää mielessä lapsesi vahvuudet ja taidot, jotka tulivat mm. temperamenttikyselyssä esille.

Joissakin kunnissa on käytäntönä, että varhaiskasvatusryhmän työntekijä voi tulla tekemään tutustumiskäynnin lapsen kotiin. Tutustumiskäynnin tavoitteena on tutustua lapseen ja tulla lapselle tutummaksi jo ennen hoidon alkua. Kyseinen työntekijä pyrkii olemaan hoidon alkupäivinä mahdollisimman paljon tämän lapsen saatavilla ja tukena. Hoitoon uutena tulevan lapsen eroahdistusta ja ikävää voi myös helpottaa, jos hän saa ottaa hoitoon mukaan jonkun itselleen rakkaan lelun tai muun esineen ja mahdollisesti myös vanhempiensa valokuvat. Valokuvien katselu ikävän hetkinä “tuo vanhemmat hänelle lähemmäs”.

Vaikka lapsen hoidon aloitus olisi suunniteltu ja toteutettu kuinka hyvin tahansa, eroitkuja ja ensimmäisten päivien itkuja tulee monille. Henkilökunta on varautunut siihen, että hoidon aloittajilla voi olla ikävä vanhempiaan. He osaavat lohduttaa ja heidän työtään auttaa mm. kaikki lapsesta saatu ennakkotieto sekä vanhempien osoittama luottamus.

Aloitusvaiheessa hoitoon saattajaksi kannattaa sopia vanhemmista se, jonka lapsi todennäköisesti mieluummin haluaisi. Älkää kysykö lapselta saako isä / äiti viedä sinut hoitoon. Lasta ei pidä asettaa tällaisten päätösten tekijäksi ja vastuunkantajaksi. Vanhempien on itse tehtävä päätös.

Hoidon aloitus on jännittävää aikaa niin lapselle itselleen kuin hänen vanhemmillekin. Osa onnistunutta hoidon alkua on jo se, että vanhempana tunnistaa oman jännityksensä ja on valmis tekemään jotakin asian hyväksi. Pysymällä itse rauhallisena, kannustavana ja lapsen lähellä ja saatavilla, autat lastasi saamaan reaktiivisen tunnemyrskynsä uusissa tilanteissa hallintaansa. Ja sitten pikkuhiljaa alkureaktion helpottaessa vanhempi voi siirtyä kauemmaksi, mutta olla valmiina palaamaan lapsen saataville, hänen tarvitessaan säätelytukea uudelleen.

Toinen kysymyksesi koskee toisen vanhemman suosimista.

Kun lapsen ja vanhemman välinen suhde on hankaloitunut, kannattaa alkaa rakentaa sitä kohti parempaa, viettämällä määrätietoisesti paljon mukavaa yhteistä aikaa lasta ilahduttavien leikkien ja puuhien parissa. Päivittäisissä hoivatilanteissa, syömis- ja pukemisaskareissa, lapsen vaatiessa suosimaansa vanhempaa apuun, kannattaa suhtautua lapsen tunteeseen empaattisesti, mutta jatkaa lapsen avustamista ja selittää, että toisella vanhemmalla on nyt muuta puuhaa, ja minä autan sinua. Näissä tilanteissa myös suosikkivanhemman tulee yrittää pysyä kylmähermoisesti taustalla. Lapsen reaktioon voi toki suhtautua empaattisesti, mutta ryntäämällä aina apuun ja vastaamalla lapsen huutoon, vaikeuttaa tilannetta. Vanhemmat voivat myös sopia systemaattisista vuoroista päivittäisissä hoivatilanteissa, jolloin lapselle muodostuu myönteisiä hoivakokemuksia molempien vanhempien kanssa.

Lasta voi opettaa hyväksymään myös toinen vanhempi esimerkiksi siten, että molemmat vanhemmat puuhailevat samanaikaisesti enemmän ja useammin lapsen kanssa. Kun “vähemmän suositun vanhemman” ja lapsen välille syntyy enemmän yhteistoimintaa ja iloista yhdessäoloa, toisen vanhemman kannattaa antaa heille enemmän tilaa vetäytymällä hieman sivummalle. Vanhempien on myös syytä puhua toisistaan arvostavasti lapsen kuullen ja lapselle, jolloin lapsen luottamus molempiin vanhempiin vankistuu.