Uhma ja itkupotkuraivarit

''Tiedän, että on normaalia, että 2-vuotiaalla on uhma, mutta tuntuu että se vain lisääntyy koko ajan. Nyt jo on itkupotkuraivareita kaupan lattialla viikottain.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Aistiherkkyys 4.8/7
Voimakas mielihyvä 5.75/7
Reaktioiden ehkäiseminen 3.6/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Lapsi on temperamenttikyselyn tulosten perusteella perustemperamentiltaan melko hyväntuulinen. Hän on jonkin verran keskimääräistä herkempi havaitsemaan ja reagoimaan vähäisiin aistiympäristön muutoksiin, sekä niihin reagoiminen voi olla haastavaa. Lapsi on helposti hoivaa vastaanottava ja rauhoittaminen vähentää hänen ärsyyntyneisyyttään. Hän ei ilmeisesti tavallisesti ole erityisen herkkä turhautumaan. Omien reaktioiden jarruttaminen, harkitseminen ja odottaminen ovat keskimääräistä tasoa. Monet itsesäätelyyn liittyvät ominaisuudet ovat hänellä keskimääräistä vahvempia. Lapsi kaipaa voimakassisältöisiä virikkeitä kokeakseen mielihyvää.

Lapsen temperamenttikyselyn tulokset kertovat paljon niistä hyvistä ominaisuuksista, joita lapsella on.
Lapsen temperamentin vahvuudet saattavat olla aikuisen kokeman nykytilanteen kanssa ristiriidassa. Kaksi vuotta täyttäneen lapsen arjessa lapsen luontainen temperamentti saattaa peittyä tämänhetkisen kehitysvaiheen alle. Tästä kehitysvaiheesta käytetään yleisimmin nimeä uhmaikä. Kehitysvaiheen merkitystä lapselle kuvaavat paremmin nimet itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä. Lapsen oman tahdon kehittyminen ilmenee tavallisesti lisääntyneenä uhmaamisena, kieltäytymisenä aikuisen ehdotuksista: “Ei!”, “En halua!”, erilaisten asioiden haluamisena (vaatimisena) sekä kiukunpuuskina ja raivokohtauksina. “Ein” sanominen antaa itsenäisyyden tunnetta, vaikka lapsi ei sillä saavuttaisikaan haluamaansa. Lapsen käytös näyttää suuntautuvan voimakkaasti aikuisia vastaan, mutta perimmiltään kysymys on lapsen omasta sisäisestä ristiriidasta, jonka kanssa hän yrittää tulla toimeen.

Lapsen tunteet tulevat voimakkaasti esiin. Vähäisten kokemustensa takia hän ei ole vielä ehtinyt oppia tunteiden tunnistamista, käsittelyä eikä itsehillintää. Tunteet nappaavat hänessä helposti vallan. Kiukunpuuskien takana on usein aikuisiin kohdistettujen odotusten ristiriita. Lapsi haluaa itsenäisyyttä ja sananvaltaa. Hän saattaa esimerkiksi vaatia voimakkaasti, että hän saa tehdä jotain mainitsemiaan asioita itse. Aikuiset eivät saa auttaa. Heidän pitää mennä pois. Kun aikuiset poistuvat, seuraavassa hetkessä hän saattaa jo itkeä sitä, että hänet on jätetty yksin. Lapsi haluaa todella vahvasti, mutta ei aina itsekään tiedä mitä hän haluaa.

Lapsen uhma ja raivarit ovat sekä hänelle itselleen että aikuisille raskas ja väsyttävä koettelemus. Ne kuitenkin kuuluvat lapsen kehitykseen. Kaikkien onneksi kyseessä on kehityskausi, joka menee ohi.

Aikuisen tehtävä on tasapainottaa lapsen nopeasti vaihtuvia tarpeita. Tilannetta vaikeuttanee se, että tuon ikäinen lapsi ei aina itsekään osaa ilmaista ja päättää mitä hän haluaisi. Osa lapsen vaatimuksista on helposti toteutettavia, osa sellaisia joita ei voi toteuttaa joko lainkaan tai ei ainakaan siinä muodossa ja tilanteessa, jossa ne esitetään. Aikuinen yrittää tasapainoilla erilaisten vaatimusten ja lapsen tunne-elämän heilahdusten välimaastossa.

Tasapainoilun tekee joskus todella vaikeaksi se, että lapsi saattaa kadottaa neuvottelukykynsä. Hän vain haluaa ja haluaa. Aikuisen ratkaisuja vaikeuttavat myös julkisilla paikoilla tapahtuvat raivarit. Aikuisen oma tunteiden hallinta on kovalla koetuksella, kun päivittäin tulee monia tilanteita, joissa mitkään keinot eivät tunnu auttavan. Edellisestä tilanteesta ei ehdi palautua, kun on jo uusi “tilanne päällä”. Aikuinen joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan lapsen uhmakohtausten ja raivareiden rauhoittelijana ja selvittäjänä.

Ensimmäiseksi on syytä todeta, että ikään ja kehityskauteen liittyvää uhmakasta käytöstä ja lapsen raivareita ei voida täysin estää eikä se ole tarpeenkaan. Aikuisen ymmärtäväisyys ja omien tunteiden hallitseminen ovat tärkeitä perusasioita haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa toimittaessa.

Älä ympäröi lasta liiallisella suojelulla, joka johtaa helposti siihen, että hänen riippumattomuuden tarpeensa estyy. Siitä seuraa suuttumusta, joka ilmenee esimerkiksi kiukkuisuutena tai raivareina. Toisaalta, jos lapsi saa liian paljon määräysvaltaa ja vastuuta omista tekemisistään, hänen läheisyyden ja turvallisuuden tarpeensa saattaa järkkyä. Aikuisen ei ole helppoa pysyä tasapainossa lapsen tunteiden ja vaatimusten nopeasti muuttuessa. Sopivan tasapainon hakeminen erilaisissa arkielämän tilanteissa on kuitenkin oleellinen osa vanhemmuutta ja lapsen kasvun tukemista.

Aikuinen huolehtii siitä, että arki sujuu. Lapsi ei voi tehdä päätöksiä, joiden seurauksia hän ei vielä ymmärrä. Aikuisen vastuulla ovat ruokailuun, pukeutumiseen ja lepoon liittyvät kysymykset. Niitä ei peruta siksi, että lapsi ei halua. Sen sijaan lapselle voi antaa tilaisuuksia pieniin päätöksiin.: “Kummatko sukat otetaan?” “Kumpi kirja luetaan ensin?”

Jos lapsi tekee sellaisia asioita, jotka ovat häneltä perustelluista syistä kiellettyjä, näistä säännöistä on syytä pitää edelleen kiinni. Säännöistä muistutettaessa tai kiellettäessä tavalla, jolla asioista sanotaan, on suuri merkitys. Huomauta asiasta selkeästi. Älä syyttele, uhkaile tai “ruikuta”. Jos selkeä huomautus ei auta, toista huomautus entistä päättäväisemmin. Jos sanominen ei auta, estä lasta toimimasta kielletyllä tavalla ja anna hänelle ohje mitä hänen tulee tehdä.

Monesti lapsen uhmakkuuteen tai säännön rikkomiseen liittyy enemmänkin halu saada jotain kuin se, että hänen pitäisi saada juuri se, jota hän alunperin tavoitteli. Esimerkiksi jos lapsi haluaa piirtää kirjaan (johon et halua piirroksia), sano että kirjaan ei voi piirtää, mutta sinä annat hänelle parempaa piirustuspaperia. Joissakin tilanteissa saatat löytää sopivan kompromissin. Turhaa vastakkainasettelua kannattaa välttää silloin kun se on mahdollista. Arki tarjoaa riittävästi tilanteita, joissa lapsi pääsee harjoittelemaan oman tahdon ilmaisuaan.

Joskus lapset uhkaavat tehdä jotakin kiellettyä elleivät saa haluamaansa. Uhkailut on hyvä kieltää selkeästi. Lapsi ei saa saada toiveitaan toteutettua uhkailemalla. Siitä syntyy helposti jatkuva “kauhun tasapaino”- käytäntö. “Jos et anna minun tehdä ,,, niin sitten minä …!” Myös aikuisen kannattaa välttää uhkailuun perustuvaa kasvatustyyliä.

Sääntöjen uhmaamisesta johtuneista vahingoista voi lapselle tarjota luonnollisia seuraamuksia. Esimerkiksi sisätiloissa riehumisesta ja esineiden rikkoutumisesta voi seurata yhteistä huoneen siivousta, johon lapsi osallistuu; kauppamatkalla karkuun juoksemisesta seuraa kädestä taluttamista, jne.

Lapsen kanssa on hyvä neuvotella silloin kun hän haluaa tehdä tai saada jotakin. Jos lapsen toiveen toteuttaminen on järkevää ja mahdollista, sen voi toteuttaa. Jos ei, asia perustellaan lapselle. Vaikka lapsi ei aina ymmärtäisikään miksi ei toimittu hänen tahtonsa mukaisesti, hän ehkä ymmärtää ainakin sen, että kieltämisen syy oli jokin muu kuin aikuisen tarkoitus olla ikävä tai ilkeä.

Lapselle on hyvä kertoa jo pienestä pitäen erilaisista tunteista, niiden ilmaisusta ja vaikutuksesta sekä siitä, miten tunteiden kanssa selvitään. Kun lapsen kanssa tulee ristiriitoja, voit kertoa, että ymmärrät lapsen tunteen ja olet pahoillasi, että hänellä on paha mieli.

Lapsen raivaritilanteissa julkisilla paikoilla joudut toimimaan järkevänä ja tunteensa hallitsevana aikuisena. Vaikka tilanne herättää aikuisessakin tunteita, et voi saada omaa raivaria etkä jättää lasta yksin raivoamaan. Rauhoita häntä puhumalla hänelle rauhallisesti ja/tai ota hänet syliin. Jos sinulla on kiire etkä voi jäädä selvittämään asiaa siihen paikkaan pitkäksi aikaa, sano lapselle, että teidän on jatkettava matkaa vaikka hänellä onkin edelleen paha mieli. Jos lapsi ei suostu kävelemään, mieti voitko kantaa häntä tai saatko jostain apua. Joskus lapsen raivari voi olla niin raju, että tarvitaan toista aikuista. Voit pyytää apua joltakin ohikulkijalta (esim, jalkakäytävälle levinneiden tavaroiden kokoamisessa tai kantamisessa). Yleensä ihmiset auttavat, kun tietävät että heidän tarjoamansa apu otetaan vastaan.

Lapsen raivari julkisella paikalla on normaali ilmiö. Sitä ei tarvitse hävetä. Raivarit liittyvät lapsen elämään ja raivareiden hoito aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Lapsensa raivarin julkisella paikalla asiallisesti hoitava aikuinen ansaitsee arvostavaa suhtautumista meiltä kanssaihmisiltä.

Siitä huolimatta, että pienen lapsen päivään mahtuu uhmaa ja kiukkua, siihen sisältyy myös paljon mukavia hetkiä. Huomioi ne mukavat hetket, jolloin hän toimii yksin tai sinun kanssasi. Kehu häntä ja hänen taitojaan. Pyri viettämään lapsen kanssa aikaa silloinkin, kun häntä ei tarvitse kieltää tai käskeä. Osallistu leikkeihin, lue kirjoja, pelaa tai rakentele hänen kanssaan ja tarjoa mahdollisuuksia sylissä olemiseen.