Odotettua eläväisempi lapsi haastaa arkea

''Meillä on kaksi lasta. Esikoisen kanssa totuimme, että hän leikki yksinäänkin, totteli pyyntöjä ja omasi rauhallisen temperamentin. 2-vuotias kuopuksemme onkin sitten toista maata, vaikka toki myös hänellä vahvuutensa. Näiden piirteiden kanssa meillä kuitenkin hankaluuksia, kun koetamme opetella uudenlaisiksi vanhemmiksi itsekin, jotta myös 2-vuotias kokisi, että hänen tapansa toimia on yhtä hyvä kuin rauhallisen isosisaruksen. Kuopuksemme on hyvin tarkkaileva, jopa siinä määrin, että tutkii paikat kotona ja kylässä, on hyvin utelias mitä mistäkin laatikon pohjalta tai kaapin takaa löytyy. Yritämme rajoittaa tätä uteliasta tutkimusmatkailijaa, koska emme vain jaksa siivota koko ajan tavarasotkua tai nostaa kiellettyjä tavaroita ylemmäs. Kiellot menevät kuuroille korville. Haluaisimme istua ja lukea tai laulaa ja tätä kautta kehittää hänen puhekykyään. On myös pelko, että hän jää kehityksestä jälkeen, koska ei malta istua paikallaan ja kuunnella. Pelkään myös, että hän jää sosiaalisesti yksin, koska on kiinnostunut "sähläämisestä” enemmän kuin ystävien kanssa leikkimisestä. Emme juurikaa käy kyläilemässä edellä mainittujen ongelmien vuoksi, joten hän ei saa omakohtaista kokemusta miten sosiaalisissa tilanteissa tai uusissa paikoissa tulisi käyttäytyä. Haluaisin välttää lapsiltani yksinäisyyden, josta itselläni omakohtaista kokemusta.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Seurallisuus 5.25/7
Impulsiivisuus 5/7
Aktiivisuus 4.9/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat
Tulokset puuttuvat

Lue lisää temperamentista ja tee Silmu Parentingin temperamenttitesti tästä.

Tuot ihanasti esille kuopuksesi temperamentin erilaisia piirteitä. Olet kuvaillut kaikki lapsellesi ominaiset piirteet, jotka nouseva esiin myös lapsesi temperamenttikuvauksessa: lapsesi on mahtavan sosiaalinen ja elämään avoimesti uteliaisuudella ja pulppuavalla innostuneisuudella suhtautuva. Uteliaisuus, tutkiminen, tarkka havainnointi, kaiken uuden ihmettely ja kokeileminen - kaikki loistavia ominaisuuksia uuden oppimiseen ja maailman haltuun ottamiseen!

Toden totta sisarukset ovat ainutlaatuisia yksilöitään, jotka usein yllättävät vanhemmat erilaisuudellaan. Mikä on todettu toimivaksi systeemiksi esikoisen kanssa, ei toimikaan ollenkaan seuraavan kanssa. Vanhempana ei ole koskaan valmis. Eikä onneksi tarvitsekaan olla. Yhteinen elämä lasten kanssa on jatkuvaa uuden oppimista myös vanhemmalle ja uusien ikävaiheiden mukanaan tuomien asioiden ihmettelyä.

Saman perheen lapset ovat tosiaankin usein luonteeltaan erilaisia, kuten sinunkin lapsesi. On hienoa, että otat lasten väliset erot huomioon ja mietit millaiset kasvatusmetodit sopivat juuri sinun lapsillesi.

Kuvaat lapsesi luonteeltaan avoimeksi, sosiaaliseksi ja huomaavaiseksi. Kerrot myös, että lapsesi tekee tarkkoja havaintoja ympäristöstään. Kaikki mainitsemasi piirteet ovat erittäin hyödyllisiä. Lapsen vanhempana voit olla niistä iloinen. Uteliaisuus, jota voidaan myös kutsua tiedonhaluksi, on tärkeä ominaisuus, jotta lapsi yleensä kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Tutkimalla asioita hän voi tehdä tarkkoja havaintojaan ja oppii vähitellen yhä paremmin ymmärtämään erilaisia ilmiöitä.

Lapsesi intensiivinen tapa suhtautua elämään on varmasti välillä paitsi vanhemmalle myös lapselle itselleen väsyttävää. Kuten huomioitkin, lapsesi kaipaa mahdollisuuksia purkaa energiaansa positiivisella tavalla. Aktiivisen lapsen energisyyttä ei voi saada pois päältä, mutta sen voi kanavoida sallittuun liikkumiseen ja peuhaamiseen.

Sinua mietityttää lapsesi kielellisten ja sosiaalisten taitojen kehittyminen. Kaksivuotiaan taidot kehittyvät joka päivä ihan arkipäiväisissä vuorovaikutustilanteissa yhdessä perheenjäsenten kanssa. Jutustelemalla lapsen kanssa siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä ympärillä näkyy, kehittyvät paitsi lapsen kielelliset, myös sosiaaliset valmiudet. Arkipäiväntilanteiden, esineiden, tunteiden ja asioiden sanoittaminen lapselle on näitä valmiuksia voimakkaasti virittävää. Kaksivuotias ei vielä juurikaan kaipaa ympärilleen monia sosiaalisia kontakteja vaan nauttii täysin siemauksin yhdessäolosta tärkeitten läheistensä kanssa. Sosiaalisia taitoja on toki hyvä harjoittaa myös muiden lasten kanssa, mutta tähän tarpeeseen riittävät vielä aivan hyvin ulkoiluhetket lähipuistossa, jossa käy myös muita lapsia.
Monissa yhteyksissä puhutaan oppimistavoista, jotka perustuvat kunkin henkilöiden vahvoihin miellejärjestelmiin. Miellejärjestelmät ja niitä vastaavat oppimisen tavat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: näkemällä oppiminen, kuulemalla oppiminen ja tekemällä oppiminen. Joillakin henkilöillä kaikki miellejärjestelmät ovat suhteellisen tasavahvoja, mutta useilla henkilöillä yksi tai kaksi järjestelmää on muita vahvempia. Vaikuttaa, että nuoremmalla lapsellasi ainakin tekemällä / kokemalla / kokeilemalla oppiminen on tällä hetkellä vahvasti käytössä.

Mitä enemmän lapselle tulee ikää, sitä tärkeämpää on, että myös kuulon kautta tuleva tieto ja ohjaus tavoittaa hänet. Lapsesi tapauksessa hänen luontainen uteliaisuutensa ja tutkimisenhalunsa kannattaa hyväksyä ja sallia silloin, kun se pysyy sallituissa ja turvallisissa rajoissa. Samalla on kuitenkin tärkeää, että lapsi oppii mihin esineisiin ja kodin laitteisiin saa / ei saa koskea, mille kaapeille ja laatikoille saa mennä / ei saa mennä. Uskon, että olet näitä rajoja ahkerasti opettanut. Mieti vielä tarkasti mitkä esineet tai paikat haluat ehdottomasti kieltää lapselta, jotta silloin, kun lapsi koskee niihin, olet heti itsevarma ja päättäväinen. Kiellä napakasti, selkeällä sanalla tai lyhyellä lauseella. Kielto saattaa vesittyä täysin, jos kieltoa perustellaan liian monisanaisesti. Perustelut ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä kieltotilanteessa.

Vanhempi ennakoi lapsensa mahdollista yksinäisyyttä, mikä kuitenkin voi valitettavasti myös tapahtua itseääntoteuttavana profetiana, eli mitä enemmän vanhempi pyörittää ajatuksiaan lapsen sosiaalisuuden ympärillä, sitä isommaksi möröksi se lopulta tulee. Lapsi voi kyläilyissä aistia vanhemman huolen, mutta ei ymmärtää syytä tai sen taustalla toimivaa itseisarvoa, joka olisi nimenomaan hyvä. Useinhan pyrimme välttämään itselle kipeiden asioiden toteutuminen lapsemme elämässä, mutta kuitenkin lapsen luontainen näkökulma on positiivinen, utelias ja hyvää odottava, mutta koska vanhempi näkee lasta pidemmälle miten asiat voivat tulla menemään, haluaa hän aktiivisesti varmistaa hyvän toteutumisen. Kuitenkin näin pienen lapsen kohdalla vanhempi voi huoletta huokaista. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu edes kouluikäisillä lapsilla, saati 2-vuotiaalla, eikä mikään edes viittaa siihen, että lapsi olisi vaarassa syrjäytyä.

Kerrot, että kieltojen kuuleminen ja rajoitusten hyväksyminen on lapsellesi vaikeaa. Lapsesi kaltainen impulsiivinen ja aktiivinen touhottaja joutuukin varmasti keskimääräistä useammin kieltojen ja rajoitteiden kohteeksi. Jos lasta joutuu kieltämään jatkuvasti, voi ei:n sanominen alkaa menettää merkitystään.

Toistuvat kieltämiset kannattaa mahdollisuuksien mukaan koittaa kääntää positiivisiksi kehotuksiksi: sen sijaan, että kieltää: ”älä juokse” kehottaakin lasta kävelemään. Kieltämällä juoksemisen tulee nimittäin samalla ohjanneeksi lapsen ajatuksen juuri siihen tekemiseen, jota yrittää estää. Näin saattaa tulla ohjanneeksi myös lapsen käyttäytymistä siihen suuntaan. On siis järkevämpää ohjata puheissa lasta enemminkin siihen, mitä häneltä odotetaan kuin ei-toivottuun käyttäytymiseen. Toki välillä on ehdottomasti tarpeen myös kieltää, mutta ei-sana kannattaa säästää tilanteisiin, joissa niitä todella tarvitaan esim. ketään ei saa satuttaa.

Joskus vanhemmat nostelevat kaikki särkyvät ja lapsilta kielletyt esineet mahdollisimman korkealle, lapsen ulottumattomiin. Suositeltavampaa on, että lapselle opetetaan mihin saa koskea ja mihin ei. Vain kaikkein kallisarvoisimmat aarteet kannattaa siirtää lapsen ulottumattomiin, kunnes hän on oppinut sallitun ja kielletyn erot.

Useissa päiväkodeissa ja muissa lapsiryhmissä käytetään kuvia viestinnän tukena ja vahvistajana. Joissakin leikki-ikäisten lasten ryhmissä on “kielletty”-sanan kuvasymbolina käytetty punaista X- merkkiä. Kielletty-merkit on kiinnitetty paikkoihin, joihin ei saa mennä. Punainen X on myös piirretty sellaisen kuvan päälle, joka esittää kiellettyä tekemistä. X- korttia on myös saatettu näyttää lapselle silloin kun hän on tekemässä jotain kiellettyä.

Olisiko tällaisen merkin käytöstä teille kotioloissa hyötyä? Merkin käyttöön otto ei tarkoita sitä, että nyt ei enää kiellettäisi silloin kun siihen on tarvetta. Merkin tarkoitus on vain tehostaa kieltoa (visuaalinen vahvistus ääneen lausutulle viestille). Kun lapsesi alkaa oppia mihin saa koskea ja mihin ei, kieltomerkeistä voidaan vähitellen luopua.

Fyysinen aktiivisuus on voimavara, jota kannattaa vahvistaa – se pitää huolta lapsen kunnosta ja ravitsee myös kehittyviä aivoja. Yhteiset ulkoilut ja hippaleikit ja riehakkaatkin peuhaamiset tekevät hyvää paitsi lapselle myös aikuiselle. Lapsen fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan monia hyviä vaikutuksia niin terveydelle kuin oppimiselle ja mielen hyvinvoinnillekin. Kannattaa myös tukea lapsen luontaista tarvetta liikkumiseen tänä istuvan elämäntavan aikakautena. Toisin sanoen, sen sijaan, että valitsee lapsen rauhoittamiseen fyysisesti passiivisen (ja lapsen todennäköisesti lapsen paikalleen hiljentävän), mutta houkuttavan ja koukuttavan ruutujen katsomisen tekee lapselleen karhunpalveluksen.

Paitsi aktiivisia mahdollisuuksia energian purkamiseen, myös mahdollisuuksia rauhoittumiseen olisi hyvä löytää voimakkaasti virittävän ja aktiivisen tekemisen jälkeen. Lapsesi kaltainen vilkas vipeltäjä voi helposti päätyä ylivirittyneeseen tilaan, jolloin vauhtia on vaikea pysäyttää. Kuvailusi perusteella oletkin huomannut tarpeen rauhoittumiselle, mutta kiireisen arjen keskellä sille ei tunnu löytyvän aikaa. Kuitenkin pienetkin pysähtymisen hetket arjen keskellä kannattavat. Erilaiset aistiharjoitukset ovat tehokkaita keinoja rauhoittumiseen arjen keskellä. Kerroit, että lapsesi tekee tarkkoja havaintoja: arkipäiväntilanteissa voidaan keskittyä tarkkaan havainnointiin eri aistein esim. ulkoillessa voidaan keskittyä tarkkaan katselemiseen etsimällä liikenteestä vain punaisia autoja tai tarkkaan kuuntelemiseen kuulostelemalla lintujen ääniä.

Yleensä 2-vuotiaat eivät vielä kaipaa lähelleen suuria lapsijoukkoja, mutta useat kuitenkin nauttivat toisten lasten läsnäolosta ja rinnakkainleikeistä. Sosiaalisia taitoja voi oppia paitsi oman perheen kanssa, myös vanhempien mukana ostos- ja asiointimatkoilla, käymällä leikkipuistossa tai tekemällä lapsiperhevierailuja. Sosiaaliset taidot opitaan sosiaalisissa tilanteissa. Yleensä niitä ei tarvitse erityisesti järjestää sosiaalisten tilanteiden oppimisen takia.

Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että lapsesi saattaisi kaivata enemmänkin ikätovereiden seuraa, olisiko mahdollista, että hän kävisi jossain kerhossa tai harrastuksessa. Useilla kunnilla ja kaupungeilla on tarjolla kerhotoimintaa tai avointa varhaiskasvatuspalvelua. Kannattaa myös tutustua seurakuntien lapsipalveluihin, tai vaikka MLL:n järjestämiin erilaisiin kerhoihin ja muskareihin. Näissä matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa käy paljon pikkulapsiperheitä, lapsia ja vanhempia. Sieltä löytyy siis myös seuraa vanhemmalle, joka hoitaa lapsiaan kotona. Jos koet itsesi yksinäiseksi ei kannata jäädä neljän seinän sisälle vaan lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin lapsiperheiden kohtaamispaikkoihin. Samanlainen elämäntilanne yhdistää ja yhteisiä puheenaiheita löytyy varmasti.

Vaikka lapsesi uteliaisuus ja tutkimisen halu ehkä tuottavatkin ajoittain harmia tai ylimääräistä työtä, kyseessä on kuitenkin perimmiltään myönteinen ominaisuus. Toivon, että jaksat jatkossakin nauttia tutkivan lapsesi energisyydestä ja antaa hänelle huomiota ja myönteistä palautetta

Viestisi perusteella vaikutti, että olet huolissasi lapsesi puheen kehityksestä. Puheen kehitystä tukevat hyvin aivan tavalliset arkipäivän keskustelut lapsen kanssa. Kielen oppimisen alkuvaiheessa opitaan varsinkin substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja. Kirjojen lukeminen on puheen ja sanavaraston oppimisen kannalta hyödyllistä. Se on myös aikuisen ja lapsen välisenä emotionaalisena kokemuksena arvokasta. Jos lapsesi ei vielä ole kovin kiinnostunut kirjoista, aloita riittävän yksinkertaisista kirjoista, joissa on selkeät kuvat ja vähän tekstiä. Keskustelkaa kuvista. Anna lapsen kertoa ja osoitella kiinnostuksen kohteitaan. Yhteinen kirjastokäynti vanhemman kanssa ja kirjojen lainaaminen kotiin voi myös toimia lukemiseen innostavana tekijänä.

Oliko niin, että lapsesi ei ole vielä kiinnostunut laulamisesta? Laulujen ja musiikin pariin voit johdattaa lastasi esimerkiksi lauleskelemalla ja hyräilemällä lastenlauluja itseksesi (lapsen kuullen) erilaisissa arjen tilanteissa, joko lapsen kanssa puuhaillessasi tai tehdessäsi kotiaskareita. Vaikka lapsi puuhailisikin jotain muuta, jossain vaiheessa musiikki varmasti tavoittaa hänet. Todennäköisesti pian hänkin lauleskelee tai hyräilee sävelmiä, joita sinä olet lauleskellut.