Lapsi kokee turhaa vastuuta muista

''Empaattinen lapsemme huolettaa rakastavia vanhempia. Hän murehtii asioista, joista ei näin pienen kuuluisi vielä joutua huolehtimaan. Jos joku itkee, pysäyttää hän omat tekemisensä ja varmistaa, että meneehän joku auttamaan. Hän myös seurailee muiden lasten leikkejä enemmän turvavahtina kun tasa-arvoisena leikkijänä. Haluaisimme, että lapsi saisi rennosti osallistua tekemisiin ikätovereiden kanssa, ilman että vaikuttaa olevansa vastuussa kaikkien turvallisuudesta. Eikö hän luota tulevansa hyväksytyksi omana itsenään? Miten puhumme parhaalla tavalla hänelle tästä asiasta?''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Aistiherkkyys 5.4/7
Rauhoittuvuus 6.6/7
Voimakas mielihyvä 1.6/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Mielleyhtymien syntyminen 6.6/7
Tarkkaavaisuuden säätely 5.4/7
Reaktioiden ehkäiseminen 6.4/7

→ Jos sinulla on lapsen kasvatukseen liittyvä kysymys, tee temperamenttitesti sekä itsestäsi ja lapsestasi ja kysy oma kysymys tästä!

Lapsesi itsesäätely on erittäin korkealla tasolla. Hänellä on erinomaiset taidot harkita, odottaa ja malttaa mieltään. Tulosten perusteella hän on pitkäjänteinen, mutta pystyy siirtämään tarkkaavaisuutensa joustavasti asiasta toiseen. Hän havaitsee aistiympäristössään tapahtuvia muutoksia keskimääräistä herkemmin ja reagoi niihin.

Lapsen korkeat pisteet rauhoittuvuudessa antaa ymmärtää, että lapsi kokee nopeasti helpotusta omaan ahdistukseen lohdutettaessa, jolloin esum. itku tyyntyy nopeasti. Tällöin on empaattisesti haastavaa kuunnella toisia, jotka itkevät pidempään, koska lapsi kokee, että joku on todella hätänä, koska itku ei helpolla lopu.

Lapsen matalat pisteet voimakkaiden mielihyvän tarvitsemisessa kertoo siitä, että voi olla vaikea ymmärtää niitä lapsia, jotka roikkuvat uhkarohkeasti leikkipuiston telineissä. Sinun lapsesi kokee heidän puolesta pelkoa, koska ei koe voimakkaita impulsseja miellyttävinä.

Lapsi on hyvin seurallinen. Seurallisuuden ilmenemismuotoja ovat mm. muiden seurasta nauttiminen ja hakeutuminen muiden seuraan ja luonteva toimiminen tässä seurassa. Hän suuntautuu tuleviin tapahtumiin myönteisesti.

Temperamenttitutkimuksen tulosten perusteella hän kokee pelokkuutta hieman keskimääräistä enemmän tavallisuudesta poikkeavien, äkillisten tai uhkaaviksi kokemiensa ärsykkeiden edessä. Toisaalta pienetkin asiat saavat hänessä aikaan hyvänolon tunteen ja hän mukautuu erittäin helposti hoivaan ja kokee mielihyvää saadessaan hoivaavaa kohtelua.

Vanhemman temperamentin vahvoina piirteinä nousevat esiin mm. mielleyhtymien syntyminen ja vilkas mielikuvitus sekä taito harkita, odottaa ja malttaa mieltään sekä kyky ylläpitää tarkkaavaisuutta häiriötekijöistä huolimatta. Asiassa pysyminen ja asioiden määrätietoinen loppuun saattaminen ovat vahvoja taitoja. Ympäristön häiriötekijät eivät vaikuta kovin voimakkaasti vanhemman kykyyn ylläpitää toimintaa vaihtelevissa tilanteissa.

Vanhemmalla on vahva positiivinen mieliala ja hänen seurallisuutensa on tutkimusvastausten perusteella keskimääräisellä tasolla.

Jotkut lapset tarvitsevat toisia pidemmän ajan ennenkuin lähtevät mukaan uuteen tai uusien kavereiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Kyseessä on todennäköisesti tälle lapselle luontainen tapa suhtautua uuteen, vaikkakin kiinnostavaa tai jopa innostavaan, asiaan aluksi tarkkaillen ja tilannetta arvioiden. Hän muodostaa tilanteesta jonkinlaisen kokonaiskäsityksen ja arvioi “turvallisuusriskit”, jonka jälkeen hän on valmiimpi menemään mukaan omalla tavallaan.

Lapsi on seurallinen ja kiinnostunut muista lapsista. Hän on tavanomaista tarkempi havaitsemaan ja reagoimaan ympäristön muutoksiin. Hän eläytyy voimakkaasti toisten lasten tilanteeseen ja tunnistaa “vaaran merkit” paremmin kuin lapset yleensä. Lapsella on voimakas vastuuntunto.

Useilla vanhemmilla on huolta lapsensa hyväksytyksi tulemisesta ja mukaan pääsystä sellaisena kuin lapsi on. Tähän voivat vaikuttaa monet, ehkä osittain tiedostamattomat syyt, joiden osuvuutta tähän tilanteeseen en voi päätellä:
vanhempi on nähnyt (tai tulkinnut nähneensä) tilanteita, joissa lapsi on tullut torjutuksi tai hän ei ole osannut ilmaista haluaan päästä leikkiin mukaan.
Huoleen yhdistyy yleinen kiusaamista, syrjimistä ja osallisuuden kokemuksia vaille jäämistä koskeva keskustelu mediassa.

Vanhemman omat syrjään jäämisen kokemukset aktivoituvat vanhemman seuratessa ja osallistuessa oman lapsen arkeen. Kysymyksen perusteella arvelen, että vanhempi pyrkii suojaamaan lastaan pettymyksiltä ja haluaa tukea häntä pääsemään yhteisöihin mukaan sellaisena persoonana kuin lapsi itse on.

Vanhempi on huolissaan siitä, että hänen pieni lapsensa ottaa kannettavakseen huolia ja murheita, joiden hoitaminen kuuluu aikuisille. Toisaalta vanhempi on myös oikeutetusti iloinen siitä, että hänen lapsensa on erittäin empaattinen. Vanhemman huoli lapsen huolestuneisuudesta voi osittain johtua ns. myötätuntouupumuksen pelosta. Tätä termiä käytetään (työelämässä ja aikuisten maailmassa) kuvaamaan tilannetta, jossa työtoverin pitkäaikainen ja voimallinen empaattinen tukeminen aiheuttaa uupumusta tukijalle itselleen.

Lapsesi on sosiaalinen ja nauttii muiden kanssa olemisesta. Sosiaalisuus ei kuitenkaan tarkoita aina sitä, että henkilön kuuluisi heittäytyä “sosiaalisen elämän pyörteisiin” tai olla sosiaalisen toiminnan keskipisteessä. Myös hiljaisemmat mukana olijat voivat kokea voimakasta sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta.

Lapsen on hyvä antaa asennoitua uuteen tilanteeseen rauhassa ja tulla leikkeihin mukaan omassa tahdissaan silloin kun se on mahdollista. Mukaan tulossa aikuinen, joko sinä tai joku lapsiryhmässä toimiva aikuinen voi hyvin olla tukena. Aikuinen voi leikkiin osallistujana luoda lapselle leikkiin paikkaa / roolia, johon hänen on luonteva tulla. Lapsen mukaan kutsuminen tai tuleminen ei välttämättä edellytä sitä, että mukaan on tultava heti. Hän voi seurata toimintaa rauhassa sivusta, jos niin haluaa. Hänelle voi sanoa, että voit tulla mukaan sitten kun sinusta siltä tuntuu. Aikuinen voi tarjota lapselle helposti tartuttavia aloitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi: “Nyt tämä äiti laittaa ruokaa. Katsoisiko isosisko (ko. lapsi) vauvaa sillä aikaa?”, tai: “Huomaako kukaan mihin minä laitoin sen vihreän auton?” Kun aikuinen on leikissä mukana, hänen “vetovoimaansa lisää mm. lattialla istuminen, ilmeikkäällä äänellä puhuminen ja ääneen ajattelu.”

Lasten yhteisleikkeihin tarvitaan monenlaisia persoonia. Erilaiset persoonat tuovat leikkiin sisältöä, syvyyttä ja mielenkiintoa. Lasten erilaiset taidot, tiedot ja elämänkokemukset ovat leikkien tärkeitä rakennusaineita, joita kukin leikkijä tuo omalla persoonallisella tavallaan yhteiseen käyttöön.

Leikkiryhmä voi olla pienikin. Usein kahden tai kolmen lapsen yhteinen leikki toimii paremmin ja on syvällisempää kuin leikki suurissa ryhmissä. Pienryhmä tukee myös ystävyyssuhteiden lujittumista.

Lapsista ja heidän taidoistaan sekä temperamenttipiirteistään on tärkeää puhua arvostavasti. Lapsen on hyvä kuulla sinulta ja muilta aikuisilta, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Monesta piirteestä voidaan puhua joko myönteisessä tai kielteisessä sävyssä. Esimerkiksi ujoudesta tai arkuudesta puhutaan usein kuin ne olisivat negatiivisia ominaisuuksia. Ujouden tai arkuuden sijaan voisi puhua esimerkiksi harkitsevaisuudesta, varovaisuudesta, kuuntelevuudesta, huomioonottavuudesta, tms. piirteistä, jotka yleensä mielletään myönteisiksi ominaisuuksiksi, mutta kuvastavat samaa käyttäytymistä.

Mikäli lapsesi haluaa ja osaa keskustella kanssasi leikeistä muiden lasten kanssa, se saattaa osaltaan vahvistaa ryhmään kuulumisen tunnetta. Myös lapsiryhmän kuvan katselu ja keskustelu kavereista lisää yhteenkuuluvaisuutta..

Lapsen huolestuneisuus muiden lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta
Lapsen ei pidä kantaa aikuisen murheita harteillaan vaan hänellä on oikeus olla lapsi.

Lapsesi on tarkka havainnoija, hän on erinomaisen empaattinen ja herkkä huolestumaan toisten lasten turvallisuudesta. Vaikka hän on tavanomaista huolehtivaisempi muiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, siitä ei todennäköisesti ole hänelle mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin. Empaattisuus on erittäin tärkeä ihmisen ominaisuus. Joidenkin lasten empaattisuus näkyy selkeästi jo pikkulapsi-iästä alkaen ja jatkuu vahvana ominaisuutena läpi elämän. Joillekin empaattisuutta joudutaan jopa opettamaan.

Lapsesi osaa selkeästi ilmaista mistä hän on huolestunut. Tämä on tärkeää, sillä silloin sinä tai joku muu hänen seurassaan oleva aikuinen voi kiittää lasta tarkasta huomiosta ja välittämisestä. Samalla aikuinen kertoo lapsen tajuisesti, että asia on (tai on ainakin nyt) aikuisten vastuulla. Lapsi “vapautetaan” vastuustaan. Lapsen vanhemmat / hoitaja / joku muu hoitaa tilannetta, huolehtii turvallisuudesta tai on menossa lohduttamaan.

Lapsen kanssa voisi kotona leikkiä hoitoleikkejä, joissa äiti, isä, terveydenhoitaja tai ambulanssihenkilökunta auttaa ikävöiviä, itsensä satuttaneita tai vaaraan joutuneita lapsia. Näin lapsi saa vahvistusta tietoon, että aikuiset auttavat lapsia.

Onnettomuusuutisia ja vaaroista puhumista voi jonkin verran suodattaa, jotta lapsi ei kuule kaikista ikävistä asioista, joita maailmalla tapahtuu. Tämä lapsi saattaa olla tavallista tarkempi kiinnittämään huomiota aikuisten puheisiin ja esimerkiksi televisiosta tuleviin aikuisille tarkoitettuihin uutisiin.

Tämän lapsen kohdalla pienetkin asiat saavat aikaan hyvän olon tunnetta ja hän on erittäin vastaanottavainen hänelle tarjottavalle hoivalle. Tällä perusteella voi ajatella, että aikuisen lohdulliset ja rauhoittavat sanat auttavat häntä vapautumaan lapselle kuulumattomasta ylivastuullisuudesta ja keskittymään muihin asioihin.