3-vuotias vaatii olla kannettavana

''Meillä on jatkuvana ongelmana, että Emma (3v) haluaa olla kannettavana sylissä kun tullaan parkkipaikalle­ väittää, että ei jaksa kävellä­. Ei tietenkään aina, mutta toistuu kovin usein. Varsinkin kun saavumme autolla kotipihaan, minun pitäisi kantaa kaikki tavarat ja Emma, muuten hän heittäytyy maahan ja jää siihen todella äänekkäästi itkemään. Olen toistuvasti koettanut selittää, että en pysty kantamaan kaikkea. Yritän ehdottaa ”jotta voisitko odottaa, että vien nämä ensin?”, mutta tämä ei käy päinsä. No minä en osaa käsitellä vieläkään tätä tilannetta. Hermostun aivan tuskaan asti, enkä haluaisi antaa periksi millään. Minulla on kaksi pientä lasta, Emma heistä pienempi. Molemmat pitäis saattaa turvallisesti kotiovelle, mutta Emma haastaa tällä heittäytymisellä. Lähinnä minua kiinnostaa, miten saisin itseni hillittyä. Nousee ihan varpaista asti raivo lopuksi, vaikka pyrin viemään tilanteen ihan rauhallisesti loppuun. Tämä vain yksi esimerkki, jotta voisin jollainlailla kuvailla tilannetta, jossa minun sappeni kiehahtaa liioitellusti ja ilmeisesti Emmankin. Pätee muihinkin kinumis­tapauksiin. Periksi kun ei voi aina antaa.''

Aikuisen ja lapsen temperamenttiprofiilit

Lapsen merkittävimmät testitulokset:
Reaktioiden ehkäiseminen 3.4/7
Seurallisuus 6.8/7
Aistiherkkyys 6.2/7
Aikuisen merkittävimmät testitulokset:
Reaktioiden ehkäiseminen 2.7/7
Seurallisuus 6.1/7
Herkkyys havaita tunnesävyjä 6.1/7

Lue lisää temperamentista ja tee Silmu Parentingin temperamenttitesti tästä.

Matalat arvot muuttujassa Inhibitory Control (Reaktioiden estäminen) viittaisivat siihen, että tällä aikuisella tuntuisi olevan suhteellisesti vähemmän itsehallintaa kuin muita taipumuksia. Eli tämä aikuinen tuntuisi olevan korkeasti reaktiivinen ja ahdistusherkkä. Hän reagoi nopeasti ympärillään tapahtuviin asioihin.

Korkeat arvot herkkyyttä kuvaavissa mittareissa (Orienting Sensitivity ja Sadness) viittaisivat taas siihen, että aikuinen on keskimääräistä taipuvaisempi ahdistumaan, ja tämä myös vahvistaa aikuisen kielteistä reaktiota lapsen vastaanhangoitteluun.

Lapsella ja aikuisella yhteistä temperamentissa on molempien alhainen reaktioiden hallinnan kyky, mikä todennäköisesti antaa lisäpontta kahnauksille, mutta toisaalta taas molemmat ovat saaneet hyvin korkeat arviot sosiaalisuudesta (korkeat arvot määreissä sosiaalisuus, positiivinen mieliala, positiivinen suhtautuminen tulevaan), mikä tuo osaltaan yhteenkuuluvuuden ja samanlaisuuden tunnetta.

Lapsi on vanhemman arvion perusteella keskimääräistä herkempi, minkä takia hän myös helpommin peilaa vanhemman tunnetiloja ja omaksuu ne itseensä. Lasta on myös kuvattu kohtuullisen helppohoitoiseksi ja ulospäin suuntautuneeksi.

Lapsesi käyttäytyminen on hänen kehitysvaiheelleen tyypillistä kuvailemassasi rajoittamis- tai pettymistilanteessa. Tällainen käyttäytyminen ja tahtomisen harjoittelu kuuluvat lapsen kehitykseen. Lapsi pelaa lapsen peliä koska hänen kuuluu pelata. Hän kokeilee (ei tietoisesti) mihin asti aikuinen venyy. Lapsi on ehkä väsynyt päivän jälkeen ja siitä syystä herkässä tilassa. Häntä harmittaa elämä. Väsyneet aivot ovat valmiustilassa, ja elimistö valmiina toimimaan. Mantelitumake (aivojen hälytyspainike) on aktivoitunut, elimistöön virtaa adrenaliinia ja kortisolia. Toiminnan tavoitteena on voittaa vaara tai väistää vaara. Vaara on se, että turva karkaa, ja tämän lapsi yrittää välttää. Jos äiti tottelee ja kantaa, hän pysyy vaikutuspiirissä ja turva on taattu.

Mikään tästä ei ole tietoista eikä suunniteltua, väsymys ja päivän tapahtumat vyöryvät yli ja lapsi on tunnekaappauksen vallassa. Hänessä ei ole mitään vikaa eikä hän ole millään tavalla epänormaali. Aivot vain tekevät tepposet niin kuin ne niin helposti tekevät pienille lapsille. Väsyneenä energia vähenee ensimmäisenä aivojen toimintaa säätelevistä otsalohkon alueista, ja toiminnan ohjaus siirtyy aivojen alemmille alueille. Biologia kaappaa vallan, paha mieli ja harmi aiheuttaa säätelemättömän, suoran reaktion. Se näkyy käyttäytymisessä kiukutteluna ja raivoamisena.

Kannattaakin miettiä, hermostuuko lapsesi toistuvasti samoissa tilanteissa, ja olisiko tilanteita mahdollista ennakoida jollain tavalla? Kun uhmakohtaus kuitenkin yllättää, on tärkeä muistaa, että se on osa lapsen normaalia kasvua ja kehitystä, eikä ole kyse lapsen tahallisesta hankaluudesta.

Vanhemman tehtävänä on pysyä järkkymättömänä, varmana, turvallisena ja rauhallisena majakkana, kun lapsen sisäinen maailma myrskyää. Helpommin sanottu kuin tehty! Aikuisen pitäisi lukea lasta oikein ja olla hätääntymättä. Se on kuitenkin vaikeaa, koska aikuinen on ehkä itsekin väsynyt päivän jälkeen.

Tunteet tarttuvat, puolin ja toisin: lapsen kiukku ja suuttumus herättävät samoja tunteita aikuisessa, ja vastaavasti aikuisen ärtymys tilanteessa on omiaan lisäämään lapsen tunnereaktiota. Aikuisen oma biologia reagoi tilanteeseen ja hän alkaa valpastua itsekin. Sydän alkaa hakata hieman nopeammin, hengitys tihenee ja ajatukset tulevat hallitsemattomaksi. Kun lapsi on tunteittensa vietävänä, on aikuisen tärkeää pysähtyä huomaamaan, mitä tunteita lapsen käyttäytyminen hänessä itsessään aiheuttaa. Niihin sekoittuu ahdistusta, huolta ja ehkä syyllisyyttä – onko lapsella oikeasti joku hätänä, olenko tehnyt jotakin väärin? Lapsen näkökulmasta turva todellakin karkaa – aikuisen hätääntyneisyyden kasvu peilautuu puolestaan lapseen.

Kun huomaa tilanteessa viriävät omat tunnereaktiot, on helpompi koettaa niitä tietoisesti hallita. Lasta ei voi auttaa rauhoittumaan, ennen kuin hallitsee omat tunnereaktionsa ja on itse tilanteessa rauhallinen. Kaikki vanhemmat menettävät joskus malttinsa. Jos tuntuu että oma tunteiden säätely pettää aikalisästä huolimatta kokonaan, on hyvä antaa toisen aikuisen jatkaa tilanteen selvittelyä, ja poistua itse takavasemmalle jäähdyttelemään tunteitaan.

Jatkuvat kiukkukohtaukset todellakin koettelevat kaikkien vanhempien kärsivällisyyttä, ja on tavallista, että ne aiheuttavat ärtymyksen tunteita myös vanhemmassa. Aikuisen on osoitettava lapselle, että hän hallitsee tilanteen. Uhmaavalle ja kiukkuavalle kolmevuotiaalle ei anneta periksi, kun lapsi heittäytyy itkemään ja raivoamaan saadakseen tahtonsa perille. Vaikka näiden tahtojen taistojen läpikäyminen on uuvuttavaa, johtaa vanhemman sinnikkyys ja periksiantamattomuus lopulta parempaan lopputulokseen kuin luovuttaminen.

Aikuisella on oltava ”langat käsissä”. Hänen ei missään nimessä tarvitse alkaa neuvotella lapsen kanssa, koska lapsi ei ole vastaanottavainen. Lapsi on tunnekaappauksen vallassa, ja tietoa vastaanottavat aivoalueet ovat uinuvassa tilassa. Puhe ei voi mennä perille. Aikuisen on hyvä huomata oman kiihtymystilansa nousu, kiinnittää huomiota omassa olossaan tapahtuviin muutoksiin. Ne huomatessaan kannattaa sulkea silmänsä, hengittää syvään ja keskittyä itsensä rauhoittamiseen. Sen jälkeen voi todeta lapselle, että nyt mennään sisälle, tule perässä tai odota siinä, äiti tulee kohta hakemaan (aikaa tähän tapahtumaketjuun menee muutama sekunti). Ei selittelyä, ei maanittelua, ei lahjontaa vaan selkeää eteenpäin menemistä. Lapsi oppii luottamaan siihen, että tapahtuu mitä tahansa, aikuinen ohjaa ja tietää mitä pitää tehdä.

Kiukkuavan lapsen kanssa vanhempi pääseekin työstämään myös omia synnynnäisiä reagointitaipumuksiaan ja tunteidensäätelyn taitojaan. Tunteita herättävissä kasvatustilanteissa vanhempi saa mahdollisuuden oppia uutta itsestään tutustuessaan omaan temperamenttiinsa: Onko minun vaikea hillitä mielessäni viriäviä voimakkaita tunteita? Onko minun vaikea sietää melua, hälinää ja häiriötä ympäristössäni? Pystynkö toimimaan harkitsevasti yllättävissä tilanteissa? Turhaudunko helposti, jos asiat eivät etene suunnittelemallani tavalla? Kannattaa tietoisesti pysähtyä tunnistamaan omia tunnereaktioitaan ja pohtia itselleen tyypillisiä toimintatapoja erilaisissa mieltä kuohuttavissa tilanteissa. Kun ymmärtää omaa reagointitaipumustaan, osaa ottaa omat ominaisuutensa huomioon myös haastavissa kasvatustilanteissa.

Jokaisella vanhemmalla ja lapsella on omat yksilölliset ominaisuutensa ja reagointitapansa, joita ei voi muuttaa, mutta niiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Aikuisen rauhallinen horjumattomuus lapsen tunteiden myrskytessä, osoittaa lapselle, että aikuiseen voi luottaa ja hän tietää miten tilanteessa toimitaan ja miten siitä selvitään. Lapsen terveen itsetunnon ja minäkuvan kehittyminen peilautuu näihin tilanteisiin.