Blog

Tervesiä tiimiltä

Tervesiä tiimiltä

June 25, 2018

Terveisiä tiimiltä. Tänne palstalle tulemme päivittämään meidän kuulumisiamme.

Hei perheet, mitä teille kuuluu? Voimmeko teitä jotenkin auttaa?

Nämä ovat ne kysymykset jotka pitävät meidät liikkeellä. Netin keskustelu palstat ovat pullollaan elämänmakuisia tarinoita onnesta, ilosta ja maailman pakahduttavimmasta rakkaudesta, mutta myös ahdingosta, kysymyksistä ja ajoittaisesta täysmittaisesta paniikista.

Mietitkö ikinä, onko vauvasi vierastaminen enää millään mittareilla mitattuna normaalia? Miksei minun vauvani jo käänny vaikka naapurin saman ikäinen pyörii tyytyväisenä huoneesta toiseen? Milloin esikoisen uhma ja vauvakapina helpottaa niin paljon että uskallan käydä vessassa ilman että toinen lapsista on mukana? Miksi välillä suutun tuolle maailman rakkaimmalle niin paljon, että silmissä sumenee ja pelkään että kauheuksia tapahtuu? Haittaako jos vauva katsoo televisiota?

Olemme positiivisen ongelman äärellä. Perheillä on kysymyksiä. Meillä on vastauksia. Mutta miten saisimme tiemme kohtaamaan? Täydellisessä, loputtomien resurssien maailmassa me tulisimme teille. Aina, kun tarvitset apua tai neuvoa. Mutta koska tämä ei oikeassa elämässä ole mahdollista, pyrimme tarjoamaan apuamme tavalla, joka eniten simuloi tätä tilannetta. Tähän kuitenkin tarvitsemme teidän apuanne.

Jotta palvelusta saataisiin teitä parhaiten palveleva, meidän täytyy tietää mitä te tarvitsette. Haluatteko tietää miten toimia kun lapsi puree? Illat ovat hulinaa? Sisarukset tappelevat? Vai haluaisitteko ehkä tietää miten tukea arkaa ja passiivista lasta? Oppia keskittymiskykyä? Milloin lapsen peloista pitää huolestua? Me osaamme vastata näihin kysymyksiin monipuolisen, luotettavan ja käytännössä todistetun tutkimustiedon valossa. Tutkijamme osaavat selittää lapsen käytöstä niin psykologian, evoluutio-biologian, aivotutkimuksen, neurotieteiden kuin lastenpsykiatriankin näkökulmasta. Lisäksi tutkijamme tietävät parhaimmat konstit mitä erityispedagogiikan ja varhaiskasvatuksen tieteenalalla on tarjota.

Seuraavan vuoden aikana aiomme selvittää miten voisimme auttaa juuri sinua ja sinun lastasi. Sinun lastasi uniikkeine luonteenpiirteineen ja temperamentteineen. Mutta ei pelkästään sinua ja sinun lastasi, vaan kaikkia lapsia ympäri Suomen niemen. Meillä on velvollisuus tarjota teille myös tietoa, jotka kasvattavat lapsen valmiuksia toimia vastuullisesti yhteiskunnassa. Voimme auttaa sinua ohjaamaan lapsesi tarpeeksi vahvaksi kestämään elämän kolhut, opettaa häntä luottamaan omiin vahvuuksiinsa mutta kuitenkin oleman tarpeeksi herkkä ottaakseen muut sopivalla tavalla huomioon.

Me voimme rakentaa palvelun, joka tavoittaa jokaisen ajasta, paikasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Autathan meitä, ja kerrot mitä sinulle kuuluu.

Oodi arjelle

Oodi arjelle

June 25, 2018

Hei kaikki,

 

me täällä taas! Parental Box on viettänyt viimeiset kuukaudet näennäistä hiljaiseloa, mutta hiljaisuuden verhon takana on tapahtunut yhtä jos toista jännittävää. Olemme tavanneet perheitä, perheiden kanssa työskenteleviä ammattilaisia sekä järjestötoimijoita. Kuluneen vuoden pääasiallinen tarkoitus onkin ollut kerätä monipuolinen ymmärrys siitä, mitä perheille kuuluu.

 

Monille teistä Parental Boxin tarina onkin jo ennestään tuttu. Olemme suurehko joukko Helsingin yliopiston tutkijoita ja kaupallistajia, ja tarkoituksenamme on luoda luotettava, käytännöllinen ja helppokäyttöinen palvelu josta vanhemmat voivat löytää apua arkeaan kuormittaviin haasteisiin. Tiimimme tutkijat tietävät tuhat ja yksi hyödyllistä asiaa siitä, mistä palikoista lapset rakentuvat. He ovat tutkineet lapsen käyttäytymistä, stressiä, aivotoimintaa, biologiaa, neurotason toimintaa, sekä ennen kaikkea kasvatusta joka tukee edellisten suotuisaa kehitystä. He siis toisin sanoen tietävät kaiken mitä lapsista kuuluukin tietää.

 

Ongelma, mitä viimeiset kuukaudet olemme pyrkineet ratkaisemaan, liittyykin siihen, missä muodossa tämä tieto teille perheille olisi hyödyllistä tarjota. Kaikilla meillä kaupallisen tiimin jäsenillä on omia lapsia. Minun lapseni ovat alakoulussa, graafisen suunnittelijan lapset ala- ja yläkoulussa, ja palvelusuunnittelijan kolme poikaa ovat alle kouluikäisiä. Mekin tiedämme siis oman osamme lapsiperheen arjesta. Omien lapsieni pikkulapsiajasta on jo kulunut muutama vuosi, ja elämä on tällä hetkellä melko rauhallista. Kiitos omien sisarusteni ja mieheni sisarusten lapsien, pääsen kuitenkin säännöllisin väliajoin palauttamaan mieleeni, mitä kaikkea pikkulapsi-arkeen kuuluukaan. Olin muutama hetki sitten mieheni siskon kotona katsomassa heidän lapsiaan perheen äidin käydessä asioilla. Kaksi perheen lapsista oli flunssaisia, kun taas keskimmäinen oli täynnä virtaa ja tarmoa. Olin itse nukkunut edellisen yön levottomasti ja väsymys painoi mieltä. Kun olin lasten kanssa keskenään, mieleeni palautui todella voimakkaan muistona se väsynyt epätoivo mitä välillä tuntee, kun on itse kuoleman väsynyt, lapset ovat väsyneitä, ja miettii vain että millähän ihmeen konstilla selviän tästä päivästä iltaan saakka. Vaikka periaatteessa tietää vallan mainiosti, että jos vain saisin tämän herrasväen puettua ja siirrettyä pihalle leikkimään, päivä menisi paljon vaivattomammin ja nopeammin. Niin helposti jää kuitenkin haahuilemaan siihen sekavaan väsymyksen välitilaan, toivoen vain että kaikki leikkisivät kauniisti ja viihtyisivät sisällä, ja itse voisi karhu ja kivi- leikin lomassa ottaa virkistävät kauneusunet lattialla.

 

Samalla tavalla usein myös samaistuu bussissa rattaissa kiljuvan lapsen äitiin, joka yrittää kaikin keinoin saada vapauteen tahtovan jälkikasvunsa pysymään vielä hetken rattaissa jotta pääsisivät turvallisesti poistumaan kahden pysäkin päästä bussista. Kylmä hiki ja sykkeen nousu, mikä noissa tilanteissa itsellekin edelleen tulee, muistuttaa varsin tehokkaasti mieleen sen, millaista elämä pienen tahtovan taaperon kanssa onkaan.

 

Mutta aivan samalla tavalla muistuu mieleen myös ne pakahduttavat onnen hetket, kun pieni taapero leikeistään uupuneena haluaa syliin ja painaa pullean, hivenen räkäisen poskensa omaa poskeani vasten. Miltä tuntuu katsella auringon kultaa vasten kun takkutukkaiset kesäpeikkoni hyppivät rantahiekalla ilosta kiljuen. Miltä juuri heränneet, pehmeät yöpukuiset pallerot tuntuvat sylissä sohvalla pikku kakkosta katsellessa.

 

Parental Boxia onkin suunniteltu ja luotu kaikki nämä elämänmakuiset hetket mielessä. Olemme keränneet tarinoita perheiltä, netistä, reflektoineet ja käyneet loputonta vuoropuhelua tutkijoiden kanssa, uudestaan ja uudestaan. Miltä se tilanne tuntui? Miksi asiat menivät niin kuin menivät? Mikä siinä tilanteessa olisi auttanut? Parental Boxin kehitys jatkuu edelleen kiivaana, ja toivomme kovasti että sinullakin olisi aikaa kertoa meille oma tarinasi!