Oma tarina

kesäkuu 8, 2018

Hei,

Omat lapseni ovat jo alakoululaisia, mutta vielä varsin tuoreessa muistissa on kuitenkin ne hetket, jolloin itse äitinä olisin toden teolla ollut Silmu Parentingin tarpeessa. Olen itse perusluonteeltani rauhallinen tarkkailija, joka mieluummin katselee etäältä uusia tilanteita ja tarvitsee paljon aikaa muodostaakseen täsmällisesti perustellun kantansa ongelmatilanteiden edessä. Kuten yllätyksellisellä kosmoksella on usein tapana, karma, kohtalo tai johdatus siunasi minua vilkkaalla, määrätietoisella ja rohkealla esikoisella. Esikoiseni on juuri niitä lapsia, joka pystyi aivan pokkana menemään puistossa heittelemään ylävitosia itseään kaksi päätä pidempien koululaisten kanssa. Taloyhtiömme pihaan ajaessamme hän loikkasi liikkuvasta autosta ulos kädet maailmaa syleilevässä levityksessä ja huusi pihalle leikkiville naapurin lapsille “Mä tulin nyt!”, varmana ilahtuneesta vastaanottokomiteasta. Vanhempi-lapsi- jumpassa muiden pyöriessä ohjeiden mukaisesti kuperkeikkoja salin päästä päähän, minun lapseni vähät välitti näistä ohjeista ja kirmasi salin poikki kiharat hulmuten ainoana päämääränään ehtiä salin toiseen päähän ennen kuin kukaan muu sinne ehtisi.

Voin kertoa että minun pirtaani tämä tuntui vähintään hämmentävältä ja vaikealta. Kainuulainen vaatimaton perusluontoni mielsi tämän meiningin sopimattomaksi, ja koetinkin hillitä lapseni vilkasta luontoa paremmin omaa mentaliteettiani vastaavaksi. Tämähän oli tietenkin sama kuin olisin pontevasti käskenyt Niagaraa virtaamaan hivenen rauhallisemmin. Omaksi ja ennen kaikkea lapseni onneksi minulla oli kuitenkin ympärilläni viisaita ihmisiä, jotka osasivat opettaa minua ymmärtämään lapseni perusluonnetta paremmin. Opin muuttamaan (välillä hampaat irvessä) omaa rajoittavaa kasvatusideologiaani, ja antamaan lapselleni enemmän tilaa olla juuri sellainen kuin hänen oma biologiansa häntä ohjaa olemaan. Nyt lapseni kasvettua jo valloittavaksi ja viisaaksi 5-luokkalaiseksi, olen huomannut, että kaikki hänen luonteensa piirteet mitkä koin vuosia sitten haastaviksi, ovatkin itseasiassa todella timanttisia vahvuuksia. Lapseni on edelleen kilpailuhenkinen, mutta nyt se ilmenee sinnikkyytenä hänen ponnistellessaan tavoitteidensa eteen. Hän menee edelleen pokkana porukkaan kuin porukkaan, mutta hitto vie, niin haluaisin minäkin mennä ilman että hymisen vaatimattomana seinäkukkasena taustalla.

Me olimme monessa suhteessa yhtä erilaisia keskenään kuin mustikka ja västäräkki. Olen kuitenkin huomannut, että tilanteemme ei suinkaan ollut uniikki. Minä en olekaan ainoa, jonka on ollut vaikea tunnistaa ja ymmärtää, miksi lapseni käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Olemme jutelleet kymmenien ja kymmenien perheiden kanssa, seuranneet kirjoittelua keskustelupalstoilla ja tavanneet lukuisia perheiden kanssa työtä tekeviä ammattilaisia. Selvää onkin että eräs tapa millä voimme perheitä auttaa, on kehittää työkalu, jolla voimme paremmin auttaa vanhempia “lukemaan” lastaan, havainnoimaan tiettyjä piirteitä tämän käyttäytymisessä ja tätä kautta ymmärtämään ja tukemaan lastaan paremmin. Tämän kehitystyökalun alkuponnistuksena olemme tuottaneet teille lapsen ja aikuisen temperamentin tunnistustyökalun. Työkalu on kaksiosainen: ensimmäisessä osassa täytetään kysely jonka avulla kartoitetaan lapsen ja vanhemman temperamentin ominaispiirteitä. Toisessa osassa taas vanhempaa pyydetään kertomaan vapain sanoin, minkälaisia ongelmia heidän perheessään esiintyy käyttäytymisen, kasvatuksen ja vuorovaikutuksen saralla. Tutkimusdatan analysoinnin jälkeen tutkijamme alkavat tuottaa vastauksia vanhempien lähettämiin kysymyksiin ongelmien esiintyvyysjärjestyksessä. Myöhemmi alamme julkaisemaan nettisivuillamme tutkijoiden neuvoja vanhempien ongelmiin. Emme luultavasti pysty vastaamaan kaikkiin ongelmiin ainakaan nopealla aikataululla, mutta käy kuitenkin säännöllisesti kurkkimassa onko sivuillemme ilmestynyt vastaus juuri teidän ongelmaanne. Haluaisitko sinäkin oppia tuntemaan lapsesi paremmin?


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *